Syksy on viimein ohi ja talviconit lähestyy

 

Tänään jännitettiin meneekö Frostin liput yhtä nopeasti kuin Yukiconin. Lippuja taitanee olla vieläkin saatavilla, mutta ainakin minulle ja kavereille on liput jo hankittuna. Niinpä tuli pitkän tauon jälkeen myös ajatus kirjoitella tänne talven cossi-suunnitelmista, mutta myös siinä sivussa avata syksyä ja niitä aiheita, joista on jäänyt kirjoittamatta.

Syksy on ollut pitkä ja paljon on tapahtunut. Viimeksi olen näköjään kirjoittanut heinäkuun lopulla eli hyvän aikaa sitten. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? No cossaajat tietävät, että välissä oli Tracon. Olin miettinyt kovasti viitsinkö tehdä sinne pukua, mutta pääsin kuin pääsinkin irti kesän cossikriisistäni ja tein puvun. Cossasin Traconissa Serpicoa Berserkista. Puku oli helppo, valmistui nopeasti, eikä aiheuttanut itsessään mitään uutta kriisiä, mutta Traconissa pääsin huomaamaan yllätyksekseni, että conissa oli muitakin Berserk cossaajia. Oma pukuni oli sarjan helpoimpia, joten tunsin olevan maanraossa, kun katselin toisia Berserk cosseja. Muuten Tracon oli ihan hauska, con tuntui olleen nopeasti ohi ja aika meni lähinnä tuttujen tapaamiseen ja (cossihäpeää lukuunottamatta) rentoon conin viettoon.



 

Pari kuvaa Traconista - Hakkis cossaamassa Farnesea ja minä Serpicoa. Kuvaajina oli Juho ja Janita, kiitos kumpaisellekin!

 



Mutta se, miksi en ole kirjotellut blogia (tai muista jälkikäteen Traconista oikein mitään), oli conia seuraavan viikon tapahtumat. Seuraavalla viikolla sain uutiset siitä, että isäni on kuollut. Syksy on tosiaan ollut pitkä, vaikka myös välillä tuntunut menevän tolkutonta vauhtia. Yhteen syksyyn on ehtinyt muutto kaupunkiin, yliopiston aloitus ja tämä uutinen isästäni. Ei siis ole ollut blogin päivittäminen ensisijaisena asiana, kun ajatukset ovat olleet milloin missäkin. Tämä blogi on cosplay-harrastustani varten, ei päiväkirja, joten en halua tätä kautta avautua liiaksi. Mutta syksy on kuitenkin ollut rankka, eikä isän kuolema ole ollut ainoa asia, josta on pitänyt selvitä yli. Lisäksi on ollut paljon aiempia isääni liittyviä ongelmia, jotka on pitänyt kohdata uudestaan, on pitänyt arvioida uudestaan niiden asioiden merkitystä minulle nyt. Myös käytännön asioita on tullut paljon vastaan, nekin kaikki sellaisia, jotka ei olisi alkuun tulleet edes mieleen, mutta on sitten pitänyt hoitaa. Yliopistoelämä ja siihen totuttautuminen on tuonut omat kiireensä, eikä cossit ole ehtinyt olla paljoa mielessä - etenkin kun Halloween shoottikin peruuntui.

Nyt asiat alkaa edes käytännön tasolla tasaantua. Isään liittyvät käytännön asiat on pian ohi ja yliopistokin alkaa olla edes vähän tutumpi paikka. Niinpä voin jo toisinaan palata normaaliin elämään ja omien harrastusten pariin.  Kuulostaa melkein rentouttavalta, että cossiin ja kouluun liittyvät stressin aiheet olisivat ainoat stressin aiheet arjessa. Cossistressi onkin sitten seuraavan kerran Frostin takia edessä. Frosti on talven coneista ainoa, johon olen menossa. Chibicon tai Yukicon ei oikein napannut – eikä oikeastaan Frostikaan, mutta kesään on liian pitkä aika jos mihinkään ei talvella tulisi lähdettyä. Frosti tuntui näistä kolmesta parhaalta vaihtoehdolta (tai pienimmältä pahalta), vaikka ainakaan viimevuotinen Frosti ja uusi K18-säädös ei sytyttäneet. Mutta onpahan nyt jotain odottamisen arvoista talvelle, nimittäin sellainen joku viikonloppu jolloin pääsee tapaamaan tuttuja – ja tietenkin tilaisuus cossata.

Koulukiireiden takia cossin tekeminen pitänee koittaa hoitaa joululoman aikana. Cossin päättämisessä tuntui tulevan umpikuja aina vastaan. Yksi suunnitelma kaatuu siihen että puku ei vain sopisi minulle, toinen siihen, etten menisi kyisestä hahmosta vartaloltani, kolmas siihen, että puvussa on jokin kohta jota en osaisi toteuttaa, jne… Minulla oli pitkä lista ideoita ja toivecosseja, mutta mikään ei tuntunut silti toimivalta vaihtoehdolta ja olin jo kiukustua koko hommaan. Kuinka rasittavaa onkaan, kun et vain voi cossata lempi hahmojasi, koska se vain ei mitenkään toimisi sinun kohdallasi. Tai sitten olet vain nähnyt jonkun jo tekevän kyseisen cossin niin täydelliseltä, että oma yrityksesi tuntuu merkityksettömältä.



 

Haydee - Gankutsuou

Lopulta kohtalo puuttui peliin cossin valitsemisessa. Eurokankaalta löytyi sopivaa kangasta yhteen vaihtoehdoistani, joten otin sen sitten merkkinä ja ostin kankaan. Tai no, jos ei merkkinä, niin ainakin tilaisuutena välttyä epätoivolta Eurokankaalla myöhemmin, kun kangasostokset olisi tullut eteen. Joka tapauksessa päädyin tämän sattumuksen kautta valitsemaan itselleni Frostiin cossiksi Haydeen (Gankutsuou – the Count of Monte Cristo -animesta). Toki sopiva kangas ei poistanut niitä ongelmia, joiden takia Haydeekin oli ollut ongelmalistalla. Olen yhä melkein 10cm liian pitkä hahmoon ja olisin toivonut pitkästä aikaa cossia, jonka edes joku saattaisi tunnistaa, mutta no, ilmeisesti kaikkea ei voi saada… Ainakin tulen viimein toteuttaman tuon puvun, joka on kummitellut ties miten monta vuotta jokaisella cossi-listallani.

Haydeen olisi nyt tarkoitus olla se puku johon panostan ja käytän joululomalla aikaa, mutta mikäli yliopisto ja rahatilanne antavat periksi niin annan ehkä vielä Hakkiksen toiveelle periksi ja suostun tekemään jonkun toisenkin puvun Frostiin. Hakkiksen toiveena olisi Griffithin ja Charlotten cossaaminen Berserkistä, mutta katsotaan miten käy. Minulla ei selvästikkään ole onnea Berserk-cossien kanssa. Ainakin alan menettää uskoni siihen, että koskaan pääsisin cossaamaan Cascaa Berserkista, joten pitää katsoa jospa tyytyisin Griffithin cossaamiseen. Koska olen toivoton proppien kanssa (ja Hakkis haluaa tehdä Charlottesta tanssiaispuku version), niin tanssiaisten juhla-asu olisi se versio Griffithistä, joka on suunnitteilla. Jään itkemään sen perään, että Cascan meikki+peruukki ei sovi minulle, tyttöä olisi nimittäin ollut kivempi cossata... Taidan olla tulossa vanhaksi, kun crossaaminen on alkanut kuulostaa niin pahalta.

Griffith - Berserk

 

 

Onko cosplaysta mitään iloa?



Täässä gif esittämään cosplay-urani kehitystä

 

 

En ole päivittänyt blogiani vähään aikaan tai kirjoitellut coniraporttia Desuconista tai Animeconista. Miksi? Koska molemmat viikonloput epäonnistuivat omalta kohdaltani niin totaalisesti, etten ole halunnut muistella koko tapahtumia. Jo Desuconiin minun piti cossata Cascaa (Berserk), mutta yliopistojen pääsykokeet ja pänttääminen vei voiton ja sain puvun valmiiksi vasta Animeconiin. Desucon sentään sujui periaatteessa ihan hyvin, vaikka hotellin kanssa olikin ongelmaa. Mutta en osannut nauttia koko conista, kun olin niin kuumeisesti odottanut pääseväni cossaamaan Cascaa, eikä puku sitten valmistunutkaan.

Animecon puolestaan oli täysi katastofi, jota ei tekisi vieläkään mieli muistella. Olin kyllä saanut puvun valmiiksi ja olin jopa aika ylpeä saavutuksistani. Vielä conimatkan olin hyvällä tuulella ja luottavaisena pukuni suhteen. Paikan päällä lähdettiin sitten pukuhuoneille kiskomaan cosseja päälle. En ollut aiemmin sovittanut pukua kokonaisuudessaan päälle, niin kuin en koskaan ennen conia. Yleensä kun puvun saa lopulta conaamuna päälle peruukista ja kengistä lähtien niin yllätys on posiitiivinen. Vaikka joku sauma tai jonkun kankaan sävy olisi etukäteen huolestuttanut niin usein silti lopputulos näyttää hyvälle, kun kaikki palaset saa ylleen. Pikkukohtia ei enää huomaa, kun kokonaisuus näyttää oikealta. Olin varma, että näin käy taas, mutta ei. Sain siellä pukkarissa huomata, ettei armorini kiinnitykset pidä eikä armori istu vaatteiden kanssa ollenkaan. Viitta on liian jäykkää kangasta laskeutuakseen armorin päältä fiksusti, ja paidan sävy näyttää ihan väärältä yhdistettynä puvun muihiin osiin. Peruukki yhdessä tumman meikin kanssa näytti ihan kamalalta minulla, näytin ihan teinipojalta, mikä ei naishahmoa cossatessa ole kovin kiva. Lisäksi älytön helle sai meikin valumaan ja puku oli tuskaisen kuuma. Ainoa mihin olin tyytyväinen puvussani, oli kengät ja hansikkaat. Niissä oli ollut hommaa, olin joutunut itse maalaamaan kankaan, kun oikean sävyistä ei löytynyt. Olin koetilkulle testannut, että maali pysyy keinonahassa ilman halkeamia. Tilkku osoittautui kuitenkin olemaan eriasia kuin käytäntö ja maali alkoi halkeilla kohdista, missä kangas taittui. Siinä vaiheessa kun puvun ainoakin hyvä asia alkoi rapista maahan, niin olisin halunnut vain lähteä kotiin ja mennä peiton alle piiloon kaikkea ja unohtaa koko conin. Fiilis oli vielä sata kertaa huonompi, kun olin jo ehtinyt olla niin toiveikas, yleensä olen pessimistiluonteena epäluuloinen ja tyytymätön kunnes koko puku on päällä ja kaikki näyttääkin ihan hyvältä. En edes tiedä miten monesti itkin Animeonissa puvun takia, mutta luultavasti suurimman osan aikaa. Häpesin kuollakseni olla ihmisten ilmoilla sen näköisenä, enkä voinut nauttia mistään. Rehellisesti koko conissa ei ollut hetkeäkään milloin en olisi halunnut lähteä, mikä ei onnistunut kun kyydit ja majapaikka oli jo sovittu.

Koko Animeconsta jäi hirveä olo ja morkkis siitä, miten kurjaa seuraa olin kavereilleni siinä mielentilassa. Enkä edes halua ajatella, miten kamalan näköisenä sellaiset ihmiset minut näkivät, keitä tapaan vain sen pari kertaa coneissa ja siksi toivon olevani edes jotakuinkin edustava aina tapahtumissa. Nyt olisi Tracon edessä, mutta kesän conit jättivät pelon jälkeensä, eikä Traconkaan nyt innosta. En ole ennen jättänyt pukua tekemättä, vaikka olisi ollut miten kiire, niin kuin Desuconissa sitten kävi. Enkä ole koskaan inhonnut pukuani niin kovasti, että olisin repinyt sen kesken conia pois päältäni niin kuin Animeconissa kävi. Kaksi hutia peräkkäin jätti kysymyksen, että miksi edes harrastan cosplayta. Desuconissa oli olo näkymätön, eikä con fiilistä ollut ilman uutta pukua, vanhaakaan cossia ei kukaan tunnistanut tai pyytänyt kuvaa. Animeconissa puolestaan pettymyksen ja häpeän määrä oli jossain taivaissa, eikä uudesta puvusta tosiaankaan ollut mitään iloa. Itkin ja vannotin, etten enää koskaan lähde coniin, enkä enää koskaan käytä aikaani tai rahaani turhiin pukuihin kerta en osaa niitä tehdä. Nyt kun Animeconista alkaa olla aikaa, niin fiilikseni ei enää ole ihan noin jyrkät. Ainakaan en halua tätä 6 vuotta kestänyttä harrastusta lopettaa noin, niinpä olen taas alkanut miettiä, jospa sittenkin tekisin Traconiin jotain. En kuitenkaan voi jättää tapahtumaa väliinkään, kun sinne on liput ostettu ja majoitus varattu.

Minulla on muutto ja yliopiston aloitus edessä, joten Traconiin on turha suunnitella suuria. En osaa päättää pukua, kesän conien jälkeen suhtautuminen cosplayhin heittelee koko ajan. Välillä tuntuu, että haluan todistaa olevani kesän mokien yläpuolella ja että teen seuraavaksi jonkin hienon puvun täydellisesti. Välillä taas tuntuu, että olen ollut turha yrittäessäni minulle liian vaikeita projekteja ja että minun pitää keskittyä yksinkertaisiin ja tylsiin pukuihin ja unohtaa turhat toiveet. Sitten taas välillä koko tämä ristiriitainen tuskastelu ahdistaa ja olenkin sitä mieltä että en tee mitään pukua. Tosin sekin sitten kaatuu siihen, kun muistan miten tylsää Desuconissa oli vanhalla puvulla. Kun joutuu miettimään näin paljon ja kaikki tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta, niin päädyn taas miettimään, onko tästä harrastuksesta mitään iloa. Päätin sitten kirjoittaa pientä listaa hyvistä ja huonoista puolista, niiden ristiriidoista.

 

1.       Cossatessa olen itsevarmimmillani – tai inhoan itseäni enemmän kuin koskaan. En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni tai naamaani, en ole koskaan tyytyväinen siihen miltä näytän. Kaupungille tai kouluun mennessä häviän yleensä jonnekin joukkoon, enkä haluakkaan erottua. Cossatessa on jotain ihan toista, kun ihmiset tulevat pyytämään kuvia, kehuvat pukua ja tulevat juttelemaan. Mitään edellä mainituista minulle ei tapahdu, kun olen normaaleissa vaatteissa.

En voi väittää etteikö coneissa olisi kiva saada kehuja

 

Toisaalta cossatessa on enemmän näkyvissä kuin milloinkaan muulloin, hyvän lisäksi myös pahassa. Arkielämässä olen sen verran näkymätön, etten jaksa niin välittää, miten hiukset sattuu sojottamaan. Mutta cossatessa sinua katsotaan ja omat virheet tuntuvat olevan kaikkien esillä. Koko ajan on ahdistus siitä, että muut ajattelevat pahaa tai vastaan kävelee joku cossaten samaa hahmoa, mutta sata kertaa paremmin kuin sinä.

 

2.       Tie sosiaalisuuteen. Olen saanut melkein kaikki kaverini cosplayn kautta. Kaukana asuvia tuttuja ei näe kuin coneissa. Coneissa yksi parhaista asioista onkin, että pääsen tapaamaan hienoja ihmisiä. Mutta toisaalta se lisää paineita. Luokkakaverit näkevät minut joka päivä, eivätkä varmaan jaksa muistaa, jos joku kerta hiukseni on huonosti. Mutta pelkään, että ne ihmiset joita näen 2-3 kertaa vuodessa muistavat minut sellaisena kuin conissa näkevät, enkä halua että se muistikuva on ”miten sillä oli niin kamala peruukki, miksi se oli sellaisen kankaan valinnut, mitä se ajatteli”. Okei, luotan kyllä kavereihini tuota enemmän ja periaatteessa tiedän että niin mukavat ihmiset eivät ajattelisi noin, mutta en silti mahda pelolleni mitään.

En halua edes miettiä mitä muut minusta ajattelee

 

3.       Haluan näyttää mitä fanitan. Cosplayn paras puoli on se, että saa ilmaista itseään ja näyttää mistä on kiinnostunut. Se on jotain mieletöntä, kun pääsee cossaamaan lempihahmoaan ja saattaa jopa tavata muita faneja. On ihanaa päästä hehkuttamaan jotain mahtavaa sarjaa muille sen jälkeen, kun on yksin koneella lukenut sitä ilman että voi jutella kenellekään, mitä kaikkea se sinussa herättää. Nettifandomit on olemassa, mutta pelkään tunkea niihin mukaan, jos en ”jotenkin lunasta paikkaani”. En ole kummoinen cossaaja, en kummoinen piirtäjä, en juuri kirjoita fanficcejä tai enää nykyään tee AMV:itä. Mutta jos olen innoissani jostain fandomista, niin haluan jotenkin olla aktiivinen. Yleensä noista vaihtoehdoista sopivin tie on sitten lopulta cossaaminen.

Mutta ristiriitoja löytyy taas monta. Ensiksikin, kun puku on sinulle oikeasti tärkeä, se lisää itsekriittisyyttä. Ja entä sitten, kun lempihahmo onkin joku joka vain ei sovi sinulle cossattavaksi? Voiko olla iloinen, kun joku toinen tekee sen täydellisesti vai aiheuttaako se vain kateutta? Tai entä jos olet mukana tosi suositussa fandomissa ja perääsi huudellaan coneissa, koska fandomilla on huono maine? Tai jos sarjan suosion takia siitä on paljon cossaajia, joten joudut väkisinkin näkemään parempia cossaajia samassa puvussa kuin sinä? Joo tiedän, sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Mutta ollaan nyt kuitenkin rehellisiä, en ole koskaan tavannut ketään, jota ei harmittaisi törmätä samaan toiseen cossiin mikä itsellä on. Ja jos toisen puku näyttää hienommalta ja saa enemmän huomiota muilta, niin oma olo käy nopeasti turhaksi.

Suosikkihahmoni tällä hetkellä. Ei kovin varteenotettava cossi-idea lihaksettomalle tytölle, joka ei osaa tehdä proppeja.

 

No entä jos suosikkisarjasi sattuukin olemaan täysin tuntematon, mikä merkitys puvullasi silloin on? Tietenkin siinä on oma hienoutensa cossata suosikkisarjastaan, mutta valehtelisin taas jos väittäisin, ettei olisi kertaakaan harmittanut, että on tehnyt haastavan puvun, mutta ketään ei kiinnosta, koska kukaan ei tunnista cossiasi.
 

4.       Taidot, aika ja raha. Ajan kanssa on aina ongelmia, coneja ei voi järjestää itselle sopivalle viikonlopulle, vaan sinne koitetaan saada puku valmiiksi, sattuipa oma lopputyö samaan syssyyn tai ei. Parhaimmillaan cosplayn tekeminen on ihan hauskaa puuhastelua. Parhaimmillaan tekeminen on rentoa ja kiireetöntä, vaikka joidenkin kuvioiden maalaamista, mikä voi olla ihan miellyttävääkin ajanvietettä. Mutta yleensä cosplayn tekeminen omalla kohdallani tarkoittaa puuduttavaa hommaa, joka on pakko tehdä, jos haluaa pitää conissa hauskaa, eikä cossin väkertäminen ole mitään rentoa vastapainoa koulutöille. Cosplayta tehdään conia ja valokuvia varten, ei siksi että ompeleminen tai kaavoittaminen olisi kivaa. Conissa vaiva tuntuu usein sen arvoiselta, mutta kun pukua tehdessä se ei ole kovinkaan usein niin selvää. Mutta ainakin tehdessä kertyy taitoja, jotka ehkä tekevät taas seuraavasta projektista vähän leppoisamman. Mutta joka puvussa on silti nekin kohdat joiden kanssa kiukuttaa, mikään ei meinaa onnistua ja kärsivällisyys on koetuksella. Mokiin ei ole kuitenkaan varaa, sillä yleensä on kiire ja vaikkei olisikaan, niin ainakaan materiaaleja ei ole tuhlattavaksi. Cosplay on kallis harrastus, mutta toisaalta niin on moni muukin. Silti eurokankaan kuitit tai hotellien varaamiset pistävät aina ikävästi, ja cosseihin kuluu kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin arkivaatteisiini.

 

Joitakin cossintekoon liittyviä fiiliksiä.Yleensä juuri tässä järjestyksessä,

5.       Hahmossa on helpompi olla sosiaalinen. En juurikaan pidä itsestäni, joten on ihan kiva olla pari kertaa vuodessa joku muu. Itse koen, että cossissa on helpompi olla sosiaalinen. Kun esittää puolivitsillä jotain minua itseäni rennompaa hahmoa, niin juttua tulee helpommin. Jos tästä nyt yrittää jotain huonoa puolta keksiä niin ehkä se, että minun kai pitäisi olla tarpeeksi fiksu osatakseni jutella ihmisille ihan siviileissäkin, mutta kun en ole. Kai se on siis vain hyvä, että on edes jokin tie hiukan irrottautua tavallisesti varautuneesta persoonallisuudestani.

 

Minä conien ulkopuolella

 

 

Eli lopputulos: Cosplay saa minut stressaamaan, mutta toisaalta rennoimmat ja hienoimmat hetkeni on ollut kavereiden kanssa cossatessa. Cosplay vie rahaa, mutta niin vie kaikki muutkin harrastukset ja piirtämisestä ja dataamisesta poiketen cosplay on ainoa harrastuksistani ,joka sentään vie minut aina välillä pois kotoa homehtumasta. Cosplay vie aikaa, mutta taas; mikä harrastus ei veisi aikaa. Ja ajan kuluessa kehitän taitojani, joista mm. ompelutaidot ovat hyödyllisiä cosplayn ulkopuolellakin. Muut harrastajat voivat joskus aiheuttavat tuskastusta kun näiden taso on pilvissä minuun nähden, mutta toisaalta taitavat cossaajat ovat inspiroivia ja olen saanut melkein kaikki ystäväni cosplayn kautta.  Cossatessa virheeni hävettävät, mutta toisaalta en tunne oloani niin hyväksytyksi ja nätiksi kuin onnistuneessa puvussa, jota jopa vieraat ihmiset kehuvat.

Kyllä tässä harrastuksessa siis on myös iloja. Ja varmasti vielä paljon enemmän niille, jotka suhtautuvat cosplayhin fiksummin kuin minä. Tiedän ottavani cosplayn liian vakavasi ja olen koittanut työstää ajatuksiani, mutta en silti ole päässyt vielä ainakaan kokonaan eroon typeristä peloista ja aikatauluongelmistani. Cosplay on tuonut elämääni omat ongelmansa, mutta poistanutkin osan. Cossatessa saa olla erilainen ja conissa ympäristö hyväksyy sen. Sitä kautta olen oppinut olemaan sinut erilaisuuteni kanssa myös conien ulkopuolella. Cosplay on hieno asia jos sen osaa ottaa oikein, mutta ehkä on syytä pitää taukoa, jos siihen suhtautuu väärin. Näiden mietteiden kanssa koitan päättää, mitä teen Traconin suhteen.

Kesän conit ja kangasostoksia Barcelonassa

Mitä onko minulla joku muukin blogi kuin tumblr? Pitääkö tännekin päivittää jotain?



Hyi, joku blogi minne pitää oikeesti kirjottaa jotain????

Viime päivityksestän on aikaa, kevättalvi oli kiireinen, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Päättötyö on ohi, mutta yliopistohaut vielä edessä. Takana on myös yksi Titaaneja turpaan -photoshoot pääsiäiseltä ja äskettäinen Barcelonan reissu. Fiilikset on hyvät kun oppari on hoidettu ja Espanjan lämmössä oli mahtava levähtää hetki, mutta nyt kotona odottaa taas sata stressaavaa asiaa, joiden ääreen pitää palata. Pääsykokeisiin lukemisen lisäksi odottaa vielä viimeiset kouluhommat ennen lomaa, ja tietenkin yksi homma on kesäkauden cossit. Desuconiin ei ollut tarkoitus tehdä mitään ihmeellistä, kun aikataulu on muutenkin tiukka. Sitten aloin yksi ilta katsomaan uutta animea ja kuinkas sitten kävikään.

(Tässä pari kuvaa pääsiäisen shootista kerta en tehnyt sille erillistä postausta. Kiitos vielä kaikille cossaajille ja kuvaajille, oli hauskaa ja saatiin hienoja kuvia!)



Pahasotaherra - Erwin + editointi, Hakkis - Eren, Mikasa - minä, Armin - KuroiWing, Levi - ibi, kuvaaja - Aviala

Alokkaat "merellä", kuvaajana oli Juho

Vielä yksi kuva pääsiäiseltä, kuvaajana taisi olla ibi?



(Noniin, titaanientappajien jälkeen takaisin asiaan.) Aloin katsoa yksi ilta Berserk leffoja ja niiden jälkeen oli pakko katsoa vielä 80-luvun vanha anime sarja, jonka pohjalta uudet leffat oli. Sekään ei riittänyt ja nyt olen jossain matkalla jo 25 vuotta ilmestynyttä mangaa, joka on yhä on-going. Ei siis ihan yhden illan paketti. Tutustukaa siihen sarjaan. Oikeasti. Siinä on kaikkea. Ja mikäli Shingeki on aiheuttanut feelsejä ja tuntunut pahalta niin voin luvata että Berserk on sitä kaikkea potenssiin sata. Anime oli ehkä ahdistavin koskaan katsomani, en ole ennen ajatellut animejen "kauhu" -kohtauksista paljoakaan, koska piirettyissä ne ei yleensä toimi. Berserk on poikkeus tässäkin. Vanhaa animea on joskus julkaistu Suomessakin, eikä sarja silloin voinut kiinnostaa vähempää, koska se näytti poikien miekkämättö -sarjalta, sellaiselta joita on sata muutakin vastaavaa. Mutta voin luvata ettei se pidä paikkaansa, sarjassa on hyviä hahmoja, myös naisia, ja genre on kaikkea seinen ja kauhu osiolta fantasiaan ja shotapoika-keijuihin.




Kaikki sattuu ja kaikki ahdistaa. Hyvä sarja siis.

Ei tää kyllä oo kovin heterosarja, se pitää sanoa.

Koska vahvat naiset on parasta ikinä, iskin silmäni heti Cascaan. Casca on hahmo josta tiesin heti että minun on päästävä cossaamaan. Kotiuduin vasta viime yönä Barcelonasta ja Desuun on enää kuukausi. Tämän takia en ollut aikonut valita suuritöistä cossia Desuun, mutta Casca on vain ihan pakko päästä toteuttamaan nyt heti. Olisihan Cascalla ollut nätti tanssiaismekkokin, mutta ei, halusin vielä lisätä panoksia ja tehdä sen version missä Cascalla on armorit. En tiedä proppien teosta vieläkään mitään. Kaikki proppini ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Armoreita olen tehnyt vain kerran aiemmin ja sekään ei ollut mikään nappi suoritus joten pitänee kokeilla jotain eri tekniikkaa tällä kertaa. Koitin kyllä puhua itselleni järkeä ja saada itseni vakuuttuneeksi että minun pitäisi vain tehdä se mekko, mutta Barcelonan ihmeellisestä kangaskaupasta löytyi softista metritavarana. Niinpä lähdin Suomeen mukanani neljä metriä softista ja nyt olen valmiuksissa tuskastumaan Cascan armorien kanssa.



Tämän version menin sitten itselleni valitsemaan. Voi minua.

 

Ihana hahmo. Hnnghh

Barcelonasta tarttui mukaan myös muita kankaita tuleviin cosseihin, kankaiden metrihinnat olivat noin 4-10e/m sen sijaan että Suomessa cossikankaista saa maksaa 7-15e/m. Lisäksi valikoima oli valtava ja etenkin yksiväriä kankaita oli paljon enemmän. Eurokangas tulee Barcelonan reissun jälkeen olemaan entistäkin isompi pettymys. Barcelonassa oli selvästi otettu cossajat asiakaskuntana huomioon, softiksen ja yksiväristen kankaiden shoppailu sujui mukavasti samalla kun kaupan radiosta soi Frozen biisi. Harmi ettei laukkuun mahtunut enempää kankaita, mutta saatiin kuitenkin Hakkiksen kanssa käytettyä yhteensä reilut 100e kankaisiin. Hinta on iso, mutta ei siihen nähden paljonko kangasta saatiin, ostettiin kankaita neljään eri pukuun. Hintaan sisältyy Hakkiksen Berserk cossiin eli Charlotteen menevät 5m mekkokangasta, lisäksi ostettiin 4m tekonahkaa, softikset ja iso pino pienempiä määriä erinäisiä kankaita. Keskimääräiseksi kankaiden metrihinnaksi jäi n. 5e/m. Olen siis oikein tyytyväinen ostoksiin ja Barcelonan tarjontaan, en tiedä miten enää selviän Suomessa. En tosin tiedä miten selviän täällä enää muutenkaan, Barcelonassa oli tosi nättiä ja kierrettiin läpi monta upeaa museota. Photoshoot paikkojakin oli joka kulman takana. Ollapa cossaaja Barcelonasta.




Saattin yli 20m kangasta

Bercelonassa oli nättiä, nätimpää kuin Jyväskylässä....

Cascan lisäksi ostin kankaita toiseen isotöiseen cossiin, jota olen alustavasti suunnitellut Animeconiin. Lupasin viimeksi etten spämmisi Viikinkejä liikaa ja nyt pitää pyytää anteeksi sillä se lupaus ei ole pitänyt. Pahoittelut siis tumblr seuraajilleni. Ja nyt spämmäys vain jatkuu sillä tämä toinen kesän cossi on Lagertha Viikingeistä. Taas vahva naishahmo, jonkinlaista yhteneväisyyttä huomattavissa viimeaikaisissa cosseissani... Viikingit on ehkä paras länsimaalainen sarja ikinä, katsokaa. Kaikki menette maratoonaamaan Berserkia ja Viikinkejä heti tämän postauksen luettuanne. (Kukaan ei kyllä ikinä lue blogiani, oh well.) Viikinkien kakkoskausi loppui viime viikolla ja nyt on suruaika päällä sillä pitää odottaa kokonainen vuosi kolmatta kautta. Ensimmäinen kausi pyöri kyllä Suomessakin subilla, mutta en tiedä kuinka moni sitä päätyi katsomaan, itsekin piti ostaa DVD-boxi, kun hyppäsin mukaan kesken kauden. Tumblrissa Viikingeille on jo muodostunut fandom, mutten usko että kovin moni tulee Suomessa tunnistamaan Lagertha cossiani. Toivotaan että edes joku tunnistaa sillä puvussa on tuskaisen iso määrä yksityiskohtia, harmittaisi väsätä ne kaikki jos kukaan ei tietäisi ketä cossaan. Silti omien lempihahmojen cossaamisessa on sitä jotain, että pakko kai tuokin puku on kuitenkin toteuttaa.

Teen tämän version Lagerthasta koska se on ainoa jossa kampauksedn voi ehkä jotenkin toteuttaa peruukilla vaikka siitä tuleekin sota sillä en ole hyvä peruukkien kanssa...

Katsokaa Viikinkejä. Edes näiden kahden takia. Ne on yhtä homoja sarjassakin.

Viikonloppu palaa vielä kouluhommiin, mutta ensi viikolla sitten cossin tekoa minkä ehdin. Cascan lisäksi pitäisi vielä ehtiä ommella Lafrenze cossi Desuun sunnuntaille, kun meidän Sound Horizon porukan Elysion ryhmä toteutuu viimein! Odotan ryhmää kovasti, ja vaikka Lafrenzen puku onkin aika tylsä niin hahmo korvaa sen upeudellaan. Kaksi pukua siis tulossa Desuun, ja mikäli aika riittää niin viuhdon menemään Animeconissa kilpineitona. Kiirettä luvassa mutta pelon ja stressin ohella odotan kaikkia kolmea pukua kovasti. Ihania hahmoja ja hauskaa kun SH-ryhmä kokoontuu taas (vaikka Japaniin karkaavaa Elizeä tuleekin ikävä Desussa). Nyt toivomaan että onnistun saamaan kaiken valmiiksi ajallaan. Hyvää kesän odottelua kaikille ja tsemppiä jokaiselle, joka on yhtä kiireessä kesän cossien kanssa kuin minä!

Fiksuja aikuisia Lahdessa? - Desucon Frostbite 2014



Frostiin pääsee vain tr00-otakut

 

Oho, pian Frostista on jo päässyt kulumaan kaksi viikkoa. Siispä nopeasti tekemään päivitystä, millainen oli aikuisten con ja toimiko se.

Itse lähdin coniin ilman odotuksia, ikärajallinen con oli täysin kysymysmerkki, enkä tiennyt mitä odottaa. Saavuttiin paikalle kaveriporukan kanssa perjantaina ja se päivän conittaminen rajoittui yhteen ohjelmaan. Tuntui siis sen jälkeen aika turhalta, että oltiin maksettu hotellista kaksi yötä. Conin olisi saanut tiivistettyä kahteenkin päivään. Oltiin jopa Hakkiksen kanssa laitettu cossit, kun odotettiin perjantailtakin hiukan enemmän. Pukeutuminen ja laittautuminen otti hiukkasen pattiin sen jälkeen, kun olitiin vain istuttu hetki puvuissamme paneelissa jossa ei oman muistikuvani mukaan ollut ketään muuta cossaajaa.

Fiilikseni perjantaina cossissa

Lauantaina odotukset oli jo aika korkealla. Con paikalle saavuttaessa ero oli selvä aiempiin Desuconeihin; väkeä oli vähemmän ja siihenkin määrään cossaajia suhteessa tavallista vähemmän. Cosplayn laatu tosin oli ehkä korkeammalla kuin muissa coneissa. Tila oli tietenkin plussaa, conissa oli helpompi kävellä ja jopa myyntipöytäsalin pääsi kiertämään melko vaivattomasti. Oli vaikea uskoa, että tänään oli tosiaan se vilkkain päivä koko conista. Ohjelmaa oli paljon ja ilmeisesti se oli suosittua, sillä muilta olen kuullut ohjelmien olleen tupaten täynnä. Täytyy myöntää että minä en ole sellainen ihminen, jonka Frostbite kävijäkseen haluaa. Launtaina kävin vain kahdessa ohjelmassa, conissa eniten odotan tuttujen tapaamista ja cossaaminen on itselle tärkeimmästä päästä; pääsee ottamaan kuvia, näkemään muiden asuja, pitämään ehkä cosplayryhmää kaverien kanssa. Eli näköjään ikäraja ei sitten rajannut kaikkia minunlaisiani conkävijöitä pois. Ikärajassa oli minullekin jotain, arvostin yleistä rauhallisuutta ja tilaa. En kuitenkaan allekirjoita näitä ”paras con ikinä”, ”aikuiset osaa käyttäytyä”, ”juuri näin muutkin Frostbitet” –kommentteja, joita olen netistä lukenut. On jo olemassa DesuTalks ja DesuCruise, jotka käsittääkseni ovat juuri tällaisia tapahtumia mihin Frostbite pyrki. En tosin tiedä tarkemmin sanoa, kun en ole kyseisissä tapahtumissa käynyt. Mutta oli miten oli, jos halutaan luoda ohjelmapainotteinen con, niin en koe että ikärajalla saadaan sitä mitä haetaan. Ehkä tällä päästiin jo siihen suuntaan, mutta mikäli kävijöiksi halutaan ihmisiä, jotka tulevat vain ja ainoastaan ohjelman takia niin kannattaisi jo valita toisenlainen tilakin. Tilat hengailuun ja kuvien ottamiseen ei varmaan ole kovin oleellisia jos tarkoitus on mennä ohjelmasta toiseen. Tällä hetkellä itsellä jäi Frostista olo, että kävijöitä rajattiin vain rajaamisen takia, ei oltu tarkkaan mietitty mitä sillä halutaan. Vaikka olen itse täysi-ikäinen, eikä tästä koitunut omakohtaista harmia niin harrastajien jaottelu tuntuu silti kurjalta. Olihan tämä tietenkin ensimmäinen kokeilu, josta kukaan ei voinut sanoa mitä tulee käymään.

Mulla ei ole uudella koneella mitään oleellisia reaction kuvia, joten tyytykää tähän vaikkei se liity mitenkään mihinkään.

 Mitä aikuisten käytöstapoihin tulee niin kyllä aikuisetkin osaavat olla törppöjä, yleensä vaan pienempään ääneen kuin nuoremmat. Yleinen ilmapiiri oli rauhallinen, mutta omaa conia söi esimerkiksi se, että kaverilta varastettiin tavaraa ja muutama häiritsevä setä conissa käyttäytyi mielestäni asiattomasti. Ikävyyksiä voi siis aiheuttaa muutenkin kuin juoksentelemalla ja metelöimällä. Conista palattuani oletin näkeväni netissä kriittistä kommenttia ja olinkin yllättynyt siitä miten moni oli tyytyväinen ja haluaisi nähdä tällaisia tapahtumia lisää. Sen jälkeen olen miettinyt asiaa enemmän ja onnistunut itsekin näkemään enemmän hyviä puolia ja mahdollisuuksia, mutta silti konseptissa on vielä kehittämistä. Aikuisten coneilla voi siis olla tulevaisuus, mutta tämä ei ollut minulle tai meidän porukalle kovinkaan onnistunut reissu. Ehkä meidän kohdalle vaan sattui enemmän huonoja sattumuksia kuin muille, ehkä sain siksi erilaisen käsityksen kuin muut ja tämä blogikirjoutus onkin vain omasta näkökulmastani. Jokainen tietenkin muodostakoon oman mielipiteensä.

"Aikuiset osaa käyttäytyä", kaverilta varastetaan mangaa ja varkaalla on jopa pokkaa valita haluamansa osat

Ei minun viikonloppuni kuitenkaan ollut ihan sellaista tuskaa kuin aiemmasta saattoi ymmärtää. Oikeastaan minulla oli hauska viikonloppu, mutta siihen suurin syy siihen oli hyvä seura. Oli helpottavaa saada välillä muuta ajateltavaa, tällä hetkellä elämässä kun ei ole sen suurempia mietinnän aiheita kuin lopputyö, koulujen valitseminen, valintakokeisiin valmistautuminen, tulevaisuudesta päättäminen, yms.. Lauantaina pääsin pitämään viimein sitä pukua, jonka olen jo halunnut monta vuotta tehdä ja nyt lopulta sain aikaiseksi sen väsätä. Puvun kanssa tuli kiire niin kuin cossin kanssa on aina pakko tulla. Pelkäsin taas puvun näyttävän kamalalta, mutta taisin onneksi olla väärässä sillä minua tultiin jopa kysymään Hall Cosplay kisaan! Sain pienen sydänkohtauksen ja jouduin kieltäytymään sillä en halunnut pyörtyä lavalle. Oli kuitenkin kiva tietää, että puku näytti ilmeisesti ihan hyvältä muiden silmään. Täytyy kuitenkin myöntää että puvussa oli pari yksityiskohtavirhettä kiireen takia, sikälikään en halunnut että asuani tarkkaillaan lähdekuvat toisessa kädessä ja suurennuslasi toisessa. Pitänee korjailla vielä helmaa ja alushametta ja ehkä ottaa sitten parempia kuvia niin, ettei pikkujutut enää harmita itseäkään. Pienet virheet kuitenkin unohtui päivän mittaan ja oli ihan hauskaa päästä taas cossaamaan Le Chevalier d’Eonista Hakkiksen kanssa, sillä omien suosikkisarjojen cossaamisessa on aina sitä jotain. Eikä yhtään huonommaksi mennyt sunnuntaina kun meillä oli taas kasassa pikkuinen Shingeki-ryhmä Hakkiksen ja KuroiWingin kanssa. Sama porukka, mutta uudet hahmot, tälläkertaa oltiin tyttöporukka eli shinkku-naiset. Päästiin jopa ottamaan kuvia senpaiden ja muun cosplaykerman kanssa, vaikka se olikin ehkä pelottavin kokemus ikinä. Eli silloin oli seuraavan sydänkohtauksen vuoro, tärisyttää vieläkin. Kiitos kaikille ja anteeksi kun päädyttiin awkwardisti teidän shoottiin….!

Kaikki varmaan huomaa että cossataan poikia?



 

Fiksut aikuiset ja sillein. Kuvaajana oli Helene Lindfors





Mangan lukeneet ehkä ymmärtää

 

Frostbite ehti siis herättää monia tuntemuksia ja nyt on sitten koettu K18 con. Jos seuraava Frostbite olisi täysin samanlainen kuin tämä niin harkitsisin pitkään sinne menemistä, koska reissu oli kuitenkin opiskelijalle kallis ja ehkä tapahtuma ei ollut sellainen joka on minua varten, enkä minä varmastikkaan sellainen kävijä, joka on juuri sitä conia varten. Mutta nyt on kokeiltu tätä ja varmasti Frostbitekin jatkaa kehittymistä. Seuraavaksi kohti kesän Desuconia ja ensi talvena katsotaan taas mitä Frostille kuuluu, odotan ihan mielenkiinnolla miten järjestäjät päättävät tästä jatkaa.

 Kiitos vielä kaikille kavereille ja tutuille joiden kanssa sain viettää aikaa conissa, olette kaikki mahtavia! Siinä varmaan oli sitten varmaan kaikki sanottava Frostin osilta, nyt vuorossa on vielä hetki talvilomaa ennen lopputyön tuomaa tuskaa. Kesään tuntuu olevan vielä ikuisuus, vaikka aika meneekin aina paljon oletettua nopeammin. Kuitenkin suunnitteilla on ollut muutama photoshoot, jottei ote ehtisi livetä koko cosplaysta kevään aikana. Katsotaan miten käy shoottien kanssa ja selviänkö elossa opinnäytteestä. On minulla ainakin yksi uusi innostuksen aihe kannattelemassa stressin keskellä! En vieläkään tiedä miten, mutta jotenkin olen jäänyt koukkuun Viikingit –ohjelmaan. En oikeasti ymmärrä miten näin kävi, en ole seurannut vuosiin kunnolla yhtäkään telkkarisarjaa. Näin tässä nyt kuitenkin kävi, mutta lupaan koittaa hillitä spämmimistäni edes jossain määrin. Ehkä.



Minä lukemassa valintakokeisiin

 

Uusi Vuosi, uudet kysymykset

Vuosi vaihtuu ja jostain pitäisi kiskoa cossi-intoa esiin. Frostbite lähestyy uhkaavasti ja kankaat on hankittu ja peruukit tilattu. Voisipa inspiraatiotakin hankkia halvalla ebaysta. Elämässä on ollut alamäkiä ja viimeinen asia mihin on riittänyt jaksamista on ollut cossien kaavoitus tai nappien shoppailu. Jotenkin olin kuitenkin Hakkiksen paineen alla saanut cossit päätettyä, joten pitäisi alkaa pian hommiin.

Kuten suunnitelmista näkyy niin 2/3 cossiesta on on jo hoidettu sillä komerossa odottaa Shingeki-uniformu viimen syksyltä. Epäonniset gearit jotka painoivat kamalasti ja eivät millään meinanneet pysyä päällä saavat tosin jäädä kotiin, kun eivät edes mahdu autoon mukaan. Lauantain cossi on siis ainoa jonka eteen pitäisi tehdä töitä. Innostusta ei vieläkään ole ihan hirveästi, mutta ehkä löydän sitä vielä ennen Frostia, pitää toivoa parasta.

Koska cosseista ei saa tämän enempää irti vielä tässä vaiheessa niin täytän blogipäivitystäni vastaamalla 11 kysymystä -haasteeseen näin matti myöhäisenä. Olen jo kerran vastannut vastaavaan haasteeseen, joten täältä löytyy haasteeseen kohdat ''11 asiaa minusta'' ja ''11 kysymystä seuraaville''. En nyt laiskuuttani jaksa täyttää niitä kohtia uudestaan joten pidetään kysymykset samoina ja taggaan kaikki blogiini päätyvät jotka eivät ole niihin vielä vastanneet. Tässä nyt kuitenkin vastaukseni uusiin kysysymyksiin, koska Pahasotaherra oli taas keksinyt mielenkiintoisia kysymyksiä.

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?

Päästiinpä mukavaan aiheeseen

Itse olen liian antisosiaalinen käyttämään Facebookia tai Twitteriä. Tumblr kuuluu kyllä elämään ja tämä blogikin aina silloin tällöin, saa kirjoitella omiaan ylös, muttei ole liian ahdistavaa joutua kaikkien ympäröimäksi. Mutta kysymykseen onko somen hyödyntäminen tärkeää voisin vastat että kyllä jos haluaa nimensä esiin piireissä. Minusta moinen itsensä mainostaminen on tosin jotenkin... Halpaa? Ei sillä että esimerkiksi facebookin käyttämisessä olisi mitään vikaa, mutta sellaisia omia fanisivuja en ymmärrä. Toki niitä voi pitää jos ajatuksena on jonkinsortin kollaasi siitä mitä on tehnyt, mutta jos sivu on olemassa vain itsensä mainostamista varten niin sitä on pysty käsittämään. On kivaa joskus katsella tuttujen cossikuvia netissä ja kuulla uusista suunnitelmista, yms.. Toki osa on ihan varmasti ansainnut saamansa huomion. Tietenkin on kiva että cossiensa eteen paljon vaivaa näkevät saavat siitä kredittiä, mutta luulisi että sellaiset henkilöt huomataan ilman mainostustakin. Ehkä en vain ymmärrä näitä juttuja.

2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista?

Ei, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi olisi. Jos cossaisin esimerkiksi Anthya Utenasta ja maalaisin ihoni tummemmaksi, niin en koe sitä yhtään rasistisemmaksi kuin se että cossaisin Kreiviä Gankutsuousta ja maalaisin ihoni siniseksi. Kummassakin tapauksessa on vain ja ainoastaan kyse hahmonäköisyydestä, eikä mistään kannanotosta mihinkään. Koen ennemminkin rasistiseksi että joku nostaa siitä haloon, koska omasta mielestäni tasa-arvoa on ettei asioita koko ajan mietitä rasismin näkökulmasta. Cosplayissa yksinkertaisten asioiden tahallaan rasistiseksi mieltäminen tarkoittaa sitä että näkee liikaa eroa ihonväreissä jos niitä pitää noin kovasti miettiä ja väkisin pohtia onko siinä jotain rasistista. Ja jos joku on sitä mieltä että koen näin, koska olen itse valkoihoinen niin en minä esimerkiksi kalpeana ihmisenä loukkaanu jos joku Shikin vampyyri hahmoa cossatessaan puuteroi ihonsa vaaleammaksi, enkä lesbona loukkaannu jos mainoksessa ei olekkaan sateenkaariperhettä. En ymmärrä miksi minun pitäisi käyttää aikaa siihen että yrittäisin keksiä mistä saisin mieleni pahoitettua.

Rasistisin animu-hahmo ikinä!!11!!1

3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä?

Minulla on kamalasti eri pukuja, kaikissa joku syy miksi puku ei sopisi minulle tai miksi se on liian vaikea toteuttaa yms. Tässä lista puvuista jotka tuli ensin mieleen ja mietteitä kysymykseen ''Tekisin tämän puvun jos...''

4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?

Öää. Olen huono keksimään positiivisiä asioita. Kysyin Hakkikselta keksiikö se ja vastaus oli ''Elize''. Niinpä vastaan nyt sitten että ystäväni. Esimerkiksi Elize ja Zetsu ovat mielettömän upeita cossaajia ja silti niin ihania ihmisiä, maailman kultaisimpia ja kaikkea. Siinä kaksi esimerkkiä joiden takia tiedän, että voi olla hyvä cossaaja ja ihana ihminen, eikä vain jompaakumpaa. Näin negatiivisenä ihmisenä en varmaan uskoisi että niin voi olla, ellen oikeasti tuntisi tuollaisia ihmisiä.

5) Entä pahinta?

No Suomessa ja kaikkialla muuallakin iso ongelma on netissä anonyymisti haukkuminen. Ei sillä että suosittelisin huutelemaan mitään päin naamaakaan, mutta oikeasti, voi muistaa jotain käytöstapoja silloinkin kun on mahdollisuus pysytellä anonymiinä. Syyllistyn itsekin esimerkiksi /cgl/:n lueskeluun, mutta pääni ei yleensä kestä lukea kovin montaa viestiä kerralla kun siellä ollaan niin kauheita. En ymmärrä miten joku voi kirjoitella sellaisia toisita ihmisitä ja nukkua sen jälkeen vielä yönsä, huhhuh.

6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?

En, mutta olen joskus jättäytynyt kauemmas fandomista takia. En kokonaan pois, mutta aikanaan lopetin Hetalian cossaamisen, koska kaikki fandomiin kuuluvat miellettiin ärsyttäviksi ja käytöstavattomiksi ernuiksi. Katsoin ja luin silti Hetaliaa, mutta en enää uskaltanut tuoda sitä kovinkaan selkeästi esiin coneissa sen jälkeen kun sain kurjia huuteluja perääni pelkän cossin takia. Saatoin olla vain jonkin ohjelman yleisössä hiljaa istumassa ja kuulla jotain ''voi luoja, taas noita hetalia-idiootteja, en tosiaankaan tuu kattoo tätä ohjelmaa''. Ja tämä ei siis ollut itse fandomin syytä vaan fandomin maineen syytä.

7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta?

Vaikea kysymys. En osaa sanoa, koko konsepti tuli niin yllätyksenä Frostbiten asiasta ilmoittaessa. Frostbite on minulle vielä niin suuri kysymysmerkki, etten edes ala pohtimaan mitä siitä tulee tai ei tule.

8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?

Apua. Saako sanoa kaksi? Mikasa Shingekistä on ehkä se tähän parhaiten sopiva hahmo, koska Mikasa on juurikin se tämän hetken suosikki hahmo - tämän hetken suosikki fandomin suosikki hahmo. Mutta toiseksi mainittakoon yksi hahmo ylitse muiden, joka on minulle aina ollut rakas vaikka fandomit ovat tulleet ja menneet. Kaikki jotka tuntee minut tietää että rakastan Maximilieniä ja siitä on hei komea anime versio joten miten voisin olla rakastamatta sitä. Eihän sillä nyt ihan hirveästi samaa ole oikean henkilön kanssa, mutta hei, en nirsoile.

Maximekin olisi ylpeä

9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?

En, haluan katsoa alkuperäistä enkä ole vielä toistaiseksi pitänyt mistään dubbauksesta.

10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?

Käyn aika usein katsomassa näitä. Huumoriohjelmat ovat tosi hyviä mikäli vain osallistujat pysyvät hahmossa.

11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?

Odotan (ja pelkään) kovasti ensimmäistä kisaamistani, joka tulee tapahtumaan meidän Seisen no Iberia -ryhmän kanssa. Suurimpia toiveitani cosplayn saralla on aina ollut päästä mukaan ryhmäcosplay -kisaan, olla osa porukkaa, saada ideoida esitystä, jne.. Eli odotan eniten sitä conia, jossa tämä nyt sitten tulee tapahtumaan, conia ei ole vielä lyöty lukkoon mutta ilmeisesti kyseessä on seuraavan vuoden Tracon. Jännittää ja pelottaa, mutta odotan myös kovasti, toivottavasti suunnitelmat pysyy kasassa. Laylan puku on nätti ja hahmo suosikkejani Sound Horizonissa, joten ei mene pahasti siltäkään kantilta.

Minna-Kaisa Akkamiehen vallankumoukselliset seikkailut(???)



Ei minulla oikeasti kovin suureellisia seikkailuja ollut

Otsikonkin perusteella nyt on tulossa jotain tosi hienoa tekstiä. Mutta kyse ei ole mistään huikeasta fantasia romaanista, vaikka tuon nimisen kirjanhan kaikki tietenkin lukisi. Joudutte nyt pettymään ja kuulette vain minun Tracon höpinöitäni. (Koitan olla cool ja kirjoittaa niin kuin joku oikeasti lukisi minun blogiani, haha.)

En ole kirjoitellut blogiin näköjään pitkään aikaan, kesä meni niin nopeasti ohi. Tracon fiilistelytkin tulee näin myöhään, koska minulla ei ollut hetkeen käytössä läppäriäni, missä kaikki kuvat ovat. Animeconkin jäi kesällä mainitsematta, kun en tehnyt sinne edes mitään uutta pukua. Tarkoitus oli tehdä Ib -pelistä Garry, mutta kas vain, peruukki ilmestyi postilaatikkoon vasta seuraavalla viikolla conin jälkeen. Animecon meni siis vanhassa puvussa ja Garry pukua ehkä joskus shoottaillaan, vaikka siitä tulikin melko järkyttävä koska rahatilanteen takia kangasvalintani olivat melko mielenkiintoisia.

Animeconissa Shingeki cosseja ihaillessa tuli kuitenkin tehtyä suunnitelmia eteenpäin. Tuskastelin sitä, että omaa Shingeki -cossia pitäisi odotella peräti Frostiin asti ja niin me sitten päätettiinkin Hakkiksen ja KuroiWingin kanssa, että laitetaan oma miniryhmä kasaan jo Traconissa. Kolmikkona meitä olikin päähenkilöiden verran, joten hahmotkin saatiin kätevästi päätettyä.

Päätös tuli siis paria kuukautta ennen Traconia, mutta onnistuttiin taas samaan kiire aikaan, kun ensimmäiset cossinteko viikonloput menivät lähinnä teen juontiin, simsin pelaamiseen ja milloin mihinkin. Puku itsessään tuli nopeasti, koska paitaa tarvitsi vain muokata ja housut löytyivät kirpparilta. Mutta propit saatiin valmiiksi vasta viimeisenä iltana ja Tampereelle päästyämme saimme iloksemme huomata ettei proppien kiinnitykset pidä. Laatikot oli tehty painavasta puupahvista (jonka leikkaamiseen minulla oli vain mattopuukko, en suosittele kenellekkään) eikä nepparikiinnitykset riittäneetkään. Niinpä propit, joita oltiin viimeinen viikko väsätty sormet verillä yötä päivää, piti jättää narikkaan. Saatiin niiden kanssa pari kuvaa ulkona, mutta siihen se sitten jäikin. Kaiken tämän lauantaiaamun draaman jälkeen olin jo valmis luovuttamaan ja heti kun näin muita shingeki cossaajia halusin vain lähteä maitojunalla takaisin kotiin ja piiloutua sängynpohjalle tekemään kuolemaa.

Minä lauantaiaamuna, kun huomaan Shingeki cossaajien määrän

Hetken tuskastelun ja epätoivon jälkeen sain koottua itseni mahtavien kavereideni takia ja päätettiin unohtaa pukuhuolet ja keskittyä vain conittamaan. Melko harvoilla muilla Shingeki cossajilla kuitenkaan oli proppeja alunperinkään ja vaikka jouduimme hylkäämään meidän laatikot ja terät niin meillä oli kuitenkin moottorit kiinni asuissa. Aluksi se tuntui vähän laihalta lohdulta, mutta ei mennyt kauaakaan kun onnistuttiin kääntämään tilanne iloksi. Meistä tultiin pyytämään paljon kuvia ja saatiin paljon kehuja, jonka jälkeen fiilikset oli kympissä kaikesta aamuisesta huolimatta. Sain hengailla parhaiden kavereideni kanssa ja cossata tämänhetkistä lempihahmoani, joten yhdet typerät laatikot unohtui siinä päivän mittaan. Ja olihan minulla sentään Eren itselleni ja ylisöpö Armin! Saatiin sitten se pienen pieni shoottikin pidettyä ulkona ja proppeja pidettyä hetki pääällä vaikkei niiden kanssa juuri liikuttukaan. Lyhyestä ajasta huolimatta saatiin kehuja ihmisiltä, jotka ehtivät propit nähdä. Oli mahtavaa kun ihmiset tulivat juttelemaan ja saattiin tunnustusta meidän kovasta työstä.
 

Kuvia? Kehuja? M-mitä...

Vaikka lauantaina jouduttiinkin käyttämään yllättävän paljon aikaa pikaliimalla sotkemiseen niin meillä oli silti hauskempaa kuin olisin voinut aluksi kuvitellakaan. Kuvien ja juttelemaan tulevien ihmisten määrä oli jotain ihan uutta minulle. Eikä lopulta muut shingeki cossaajatkaan haitanneet päivää tippaakaan, päinvastoin. Otettiin toisten cossaajien kanssa kuvia ja juteltiin muille mikä oli tosi hauskaa, vaikka olinkin aika pelokas. Vaikka massacosseissa onkin omat huolensa ja aamulla olin varma tehneeni virheen, niin ei muiden puvut ole minulta pois. On vain hauskaa, kun kuuluu fandomiin, jota voi hehkuttaa muidenkin kanssa eikä vain yksin kotona pimeässä nurkassa. En ole sitten Hetalia-aikojen cossannut mitään kovin suosittuja hahmoja tai suosituista sarjoista, en edes muistanut miten kivaa on kun cossisi tunnistetaan ja voi heittää kaverien kanssa in character juttuja. Meillä oli mahtava ryhmä ja vaikka propit itketti aina, välillä niin cossien tekeminen ryhmässä oli silti ryhmässä paljon hauskempaa kuin yksin. Ja toteuttaminen onnistui paremmin, kun yhden sijaan oli useampi ideoimassa. Tai no KuroiWing eli meidän söpö Arminimme meidän aivoinamme toimi, mutta niinhän sen pitikin mennä, eihän roolijako olisi muuten mennyt oikein.

Ollaan aika cooleja

 

Woohoo, kuva missä on propit!

Huomatkaa tuo jumalainen valo, kun huolehdin Erenin nesteytyksestä
 

Tosi tilanne (ja Arminin söpöt kukkaset <3)

 

Seuraavana conipäivänä koitti viimeinkin vallankumous, kun päästiin cossaamaan Saint-Justia ja Robespierreä! Sunnuntain pukujen kanssa ei draamaa pahemmin ollut, kukaan ei tainnut tunnistaa, ketä cossattiin, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Toisaalta olin ihan hyvilläni, että sain lauantain jälkeen helpomman ja mukavamman puvun päälleni ja oli ihan rentouttavaa, kun kukaan ei ainakaan cossannut samaa hahmoa. Vaikka ehdin jo sanoa ,etteivät mut SnK cossaajat haitanneet, niin Saint-Justin cossaus oli silti varsin rentoa hektisen lauantin jälkeen. Vaikka muut Mikasa cossaajat eivät harmittaneetkaan lauantaina enää aamun jälkeen, niin nyt ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kertaakaan, että onko joku muu cossannut samaa hahmoa paremmin. Toisaalta kuitenkin myös harmitti, kun lauantaina fiilikset oli niin katossa kaikkien kehujen ja kuvien pyytämisten jälkeen, että sunnuntain pukuni tuntui vähän tylsältä, vaikka olinkin itse jo kauan odottanut saavani cossata historian henkilöä. Saint-Just on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni historiassa ja Tracon on ainoita coneja missä voi pitää tällaisia erillaisia cosseja, joten ainakin käytin tilaisuuden hyväkseni. Sunnuntai meni siis silti aika vaisusti cossin osalta, mutta oli kuitenkin taas tosi hauskaa ja seura piti edelleenkin vatsalihakseni kovilla, kun naurettiin niin paljon.

En ajatellut oikeastaan juuta enkä jaata sunnuntain puvustani, kunnes laitoin pari kuvaa minun ja Hakkiksen historia cosseista tumblriin. Laitoin kuvat illalla ja aamulla kun kävin katsomassa, niin jouduin hieraisemaan silmiäni kertaan jos toiseenkiin, kun noteja oli tullut yhtäkkiä pitkä lista ja pari tumblrin historia-idolini oli kehunut meidän pukuja. Sen jälkeen olin enemmän kuin onnessaan, että tehtiin cossit ja koska kuvat jäivät vähäisiksi, niin joskus on vielä shoottailtava. (Sitten lisää kuvia tumblriin ja toivomaan että historia-senpait huomaa minut uudestaan.)

Senpait huomasi minut!!!

Lauantaista jäi rooli päälle?

 

Kaiken tuskailun ja proppien takia kuluneiden laastarimetrien jälkeen Tracon oli lopulta yksi parhaista coneista, missä olen koskaan ollut. Ohjelmissa ei oikeastaan tullut käytyä, mutta tiedä milloin viimeksi olisin ollut conissa niin sosiaalinen tai pitänyt niin hauskaa. Hulluinta oli, ettei se edes loppunut siihen. Kun pääsin kotiin, löydettiin nimittäin meille alokaille vielä anikista ihanat senpait, jotka pitää meitä nyt kurissa ja järjestyksessä.

Eli kiitos kaikille teille, jotka teitte conistani ihanan ja kiitos ihanille senpaille jotka olette auttaneet minua ja Arminia pitämään Ernon kurissa.

//Laitan ehkä vielä myöhemmin lisää kuvia, ainakin muutaman otoksen proppien teosta, mutta se vasta sitten kun jaksan käydä loputkin kuvat läpi! Ja ensiviikonloppuna onkin jo Katsudocon, jossa luvassa taas titaanien tappo meininkiä ja toivon mukaan päällä ja kasassa pysyviä 3d geareja.