Minna-Kaisa Akkamiehen vallankumoukselliset seikkailut(???)



Ei minulla oikeasti kovin suureellisia seikkailuja ollut

Otsikonkin perusteella nyt on tulossa jotain tosi hienoa tekstiä. Mutta kyse ei ole mistään huikeasta fantasia romaanista, vaikka tuon nimisen kirjanhan kaikki tietenkin lukisi. Joudutte nyt pettymään ja kuulette vain minun Tracon höpinöitäni. (Koitan olla cool ja kirjoittaa niin kuin joku oikeasti lukisi minun blogiani, haha.)

En ole kirjoitellut blogiin näköjään pitkään aikaan, kesä meni niin nopeasti ohi. Tracon fiilistelytkin tulee näin myöhään, koska minulla ei ollut hetkeen käytössä läppäriäni, missä kaikki kuvat ovat. Animeconkin jäi kesällä mainitsematta, kun en tehnyt sinne edes mitään uutta pukua. Tarkoitus oli tehdä Ib -pelistä Garry, mutta kas vain, peruukki ilmestyi postilaatikkoon vasta seuraavalla viikolla conin jälkeen. Animecon meni siis vanhassa puvussa ja Garry pukua ehkä joskus shoottaillaan, vaikka siitä tulikin melko järkyttävä koska rahatilanteen takia kangasvalintani olivat melko mielenkiintoisia.

Animeconissa Shingeki cosseja ihaillessa tuli kuitenkin tehtyä suunnitelmia eteenpäin. Tuskastelin sitä, että omaa Shingeki -cossia pitäisi odotella peräti Frostiin asti ja niin me sitten päätettiinkin Hakkiksen ja KuroiWingin kanssa, että laitetaan oma miniryhmä kasaan jo Traconissa. Kolmikkona meitä olikin päähenkilöiden verran, joten hahmotkin saatiin kätevästi päätettyä.

Päätös tuli siis paria kuukautta ennen Traconia, mutta onnistuttiin taas samaan kiire aikaan, kun ensimmäiset cossinteko viikonloput menivät lähinnä teen juontiin, simsin pelaamiseen ja milloin mihinkin. Puku itsessään tuli nopeasti, koska paitaa tarvitsi vain muokata ja housut löytyivät kirpparilta. Mutta propit saatiin valmiiksi vasta viimeisenä iltana ja Tampereelle päästyämme saimme iloksemme huomata ettei proppien kiinnitykset pidä. Laatikot oli tehty painavasta puupahvista (jonka leikkaamiseen minulla oli vain mattopuukko, en suosittele kenellekkään) eikä nepparikiinnitykset riittäneetkään. Niinpä propit, joita oltiin viimeinen viikko väsätty sormet verillä yötä päivää, piti jättää narikkaan. Saatiin niiden kanssa pari kuvaa ulkona, mutta siihen se sitten jäikin. Kaiken tämän lauantaiaamun draaman jälkeen olin jo valmis luovuttamaan ja heti kun näin muita shingeki cossaajia halusin vain lähteä maitojunalla takaisin kotiin ja piiloutua sängynpohjalle tekemään kuolemaa.

Minä lauantaiaamuna, kun huomaan Shingeki cossaajien määrän

Hetken tuskastelun ja epätoivon jälkeen sain koottua itseni mahtavien kavereideni takia ja päätettiin unohtaa pukuhuolet ja keskittyä vain conittamaan. Melko harvoilla muilla Shingeki cossajilla kuitenkaan oli proppeja alunperinkään ja vaikka jouduimme hylkäämään meidän laatikot ja terät niin meillä oli kuitenkin moottorit kiinni asuissa. Aluksi se tuntui vähän laihalta lohdulta, mutta ei mennyt kauaakaan kun onnistuttiin kääntämään tilanne iloksi. Meistä tultiin pyytämään paljon kuvia ja saatiin paljon kehuja, jonka jälkeen fiilikset oli kympissä kaikesta aamuisesta huolimatta. Sain hengailla parhaiden kavereideni kanssa ja cossata tämänhetkistä lempihahmoani, joten yhdet typerät laatikot unohtui siinä päivän mittaan. Ja olihan minulla sentään Eren itselleni ja ylisöpö Armin! Saatiin sitten se pienen pieni shoottikin pidettyä ulkona ja proppeja pidettyä hetki pääällä vaikkei niiden kanssa juuri liikuttukaan. Lyhyestä ajasta huolimatta saatiin kehuja ihmisiltä, jotka ehtivät propit nähdä. Oli mahtavaa kun ihmiset tulivat juttelemaan ja saattiin tunnustusta meidän kovasta työstä.
 

Kuvia? Kehuja? M-mitä...

Vaikka lauantaina jouduttiinkin käyttämään yllättävän paljon aikaa pikaliimalla sotkemiseen niin meillä oli silti hauskempaa kuin olisin voinut aluksi kuvitellakaan. Kuvien ja juttelemaan tulevien ihmisten määrä oli jotain ihan uutta minulle. Eikä lopulta muut shingeki cossaajatkaan haitanneet päivää tippaakaan, päinvastoin. Otettiin toisten cossaajien kanssa kuvia ja juteltiin muille mikä oli tosi hauskaa, vaikka olinkin aika pelokas. Vaikka massacosseissa onkin omat huolensa ja aamulla olin varma tehneeni virheen, niin ei muiden puvut ole minulta pois. On vain hauskaa, kun kuuluu fandomiin, jota voi hehkuttaa muidenkin kanssa eikä vain yksin kotona pimeässä nurkassa. En ole sitten Hetalia-aikojen cossannut mitään kovin suosittuja hahmoja tai suosituista sarjoista, en edes muistanut miten kivaa on kun cossisi tunnistetaan ja voi heittää kaverien kanssa in character juttuja. Meillä oli mahtava ryhmä ja vaikka propit itketti aina, välillä niin cossien tekeminen ryhmässä oli silti ryhmässä paljon hauskempaa kuin yksin. Ja toteuttaminen onnistui paremmin, kun yhden sijaan oli useampi ideoimassa. Tai no KuroiWing eli meidän söpö Arminimme meidän aivoinamme toimi, mutta niinhän sen pitikin mennä, eihän roolijako olisi muuten mennyt oikein.

Ollaan aika cooleja

 

Woohoo, kuva missä on propit!

Huomatkaa tuo jumalainen valo, kun huolehdin Erenin nesteytyksestä
 

Tosi tilanne (ja Arminin söpöt kukkaset <3)

 

Seuraavana conipäivänä koitti viimeinkin vallankumous, kun päästiin cossaamaan Saint-Justia ja Robespierreä! Sunnuntain pukujen kanssa ei draamaa pahemmin ollut, kukaan ei tainnut tunnistaa, ketä cossattiin, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Toisaalta olin ihan hyvilläni, että sain lauantain jälkeen helpomman ja mukavamman puvun päälleni ja oli ihan rentouttavaa, kun kukaan ei ainakaan cossannut samaa hahmoa. Vaikka ehdin jo sanoa ,etteivät mut SnK cossaajat haitanneet, niin Saint-Justin cossaus oli silti varsin rentoa hektisen lauantin jälkeen. Vaikka muut Mikasa cossaajat eivät harmittaneetkaan lauantaina enää aamun jälkeen, niin nyt ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kertaakaan, että onko joku muu cossannut samaa hahmoa paremmin. Toisaalta kuitenkin myös harmitti, kun lauantaina fiilikset oli niin katossa kaikkien kehujen ja kuvien pyytämisten jälkeen, että sunnuntain pukuni tuntui vähän tylsältä, vaikka olinkin itse jo kauan odottanut saavani cossata historian henkilöä. Saint-Just on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni historiassa ja Tracon on ainoita coneja missä voi pitää tällaisia erillaisia cosseja, joten ainakin käytin tilaisuuden hyväkseni. Sunnuntai meni siis silti aika vaisusti cossin osalta, mutta oli kuitenkin taas tosi hauskaa ja seura piti edelleenkin vatsalihakseni kovilla, kun naurettiin niin paljon.

En ajatellut oikeastaan juuta enkä jaata sunnuntain puvustani, kunnes laitoin pari kuvaa minun ja Hakkiksen historia cosseista tumblriin. Laitoin kuvat illalla ja aamulla kun kävin katsomassa, niin jouduin hieraisemaan silmiäni kertaan jos toiseenkiin, kun noteja oli tullut yhtäkkiä pitkä lista ja pari tumblrin historia-idolini oli kehunut meidän pukuja. Sen jälkeen olin enemmän kuin onnessaan, että tehtiin cossit ja koska kuvat jäivät vähäisiksi, niin joskus on vielä shoottailtava. (Sitten lisää kuvia tumblriin ja toivomaan että historia-senpait huomaa minut uudestaan.)

Senpait huomasi minut!!!

Lauantaista jäi rooli päälle?

 

Kaiken tuskailun ja proppien takia kuluneiden laastarimetrien jälkeen Tracon oli lopulta yksi parhaista coneista, missä olen koskaan ollut. Ohjelmissa ei oikeastaan tullut käytyä, mutta tiedä milloin viimeksi olisin ollut conissa niin sosiaalinen tai pitänyt niin hauskaa. Hulluinta oli, ettei se edes loppunut siihen. Kun pääsin kotiin, löydettiin nimittäin meille alokaille vielä anikista ihanat senpait, jotka pitää meitä nyt kurissa ja järjestyksessä.

Eli kiitos kaikille teille, jotka teitte conistani ihanan ja kiitos ihanille senpaille jotka olette auttaneet minua ja Arminia pitämään Ernon kurissa.

//Laitan ehkä vielä myöhemmin lisää kuvia, ainakin muutaman otoksen proppien teosta, mutta se vasta sitten kun jaksan käydä loputkin kuvat läpi! Ja ensiviikonloppuna onkin jo Katsudocon, jossa luvassa taas titaanien tappo meininkiä ja toivon mukaan päällä ja kasassa pysyviä 3d geareja.