Minna-Kaisa Akkamiehen vallankumoukselliset seikkailut(???)



Ei minulla oikeasti kovin suureellisia seikkailuja ollut

Otsikonkin perusteella nyt on tulossa jotain tosi hienoa tekstiä. Mutta kyse ei ole mistään huikeasta fantasia romaanista, vaikka tuon nimisen kirjanhan kaikki tietenkin lukisi. Joudutte nyt pettymään ja kuulette vain minun Tracon höpinöitäni. (Koitan olla cool ja kirjoittaa niin kuin joku oikeasti lukisi minun blogiani, haha.)

En ole kirjoitellut blogiin näköjään pitkään aikaan, kesä meni niin nopeasti ohi. Tracon fiilistelytkin tulee näin myöhään, koska minulla ei ollut hetkeen käytössä läppäriäni, missä kaikki kuvat ovat. Animeconkin jäi kesällä mainitsematta, kun en tehnyt sinne edes mitään uutta pukua. Tarkoitus oli tehdä Ib -pelistä Garry, mutta kas vain, peruukki ilmestyi postilaatikkoon vasta seuraavalla viikolla conin jälkeen. Animecon meni siis vanhassa puvussa ja Garry pukua ehkä joskus shoottaillaan, vaikka siitä tulikin melko järkyttävä koska rahatilanteen takia kangasvalintani olivat melko mielenkiintoisia.

Animeconissa Shingeki cosseja ihaillessa tuli kuitenkin tehtyä suunnitelmia eteenpäin. Tuskastelin sitä, että omaa Shingeki -cossia pitäisi odotella peräti Frostiin asti ja niin me sitten päätettiinkin Hakkiksen ja KuroiWingin kanssa, että laitetaan oma miniryhmä kasaan jo Traconissa. Kolmikkona meitä olikin päähenkilöiden verran, joten hahmotkin saatiin kätevästi päätettyä.

Päätös tuli siis paria kuukautta ennen Traconia, mutta onnistuttiin taas samaan kiire aikaan, kun ensimmäiset cossinteko viikonloput menivät lähinnä teen juontiin, simsin pelaamiseen ja milloin mihinkin. Puku itsessään tuli nopeasti, koska paitaa tarvitsi vain muokata ja housut löytyivät kirpparilta. Mutta propit saatiin valmiiksi vasta viimeisenä iltana ja Tampereelle päästyämme saimme iloksemme huomata ettei proppien kiinnitykset pidä. Laatikot oli tehty painavasta puupahvista (jonka leikkaamiseen minulla oli vain mattopuukko, en suosittele kenellekkään) eikä nepparikiinnitykset riittäneetkään. Niinpä propit, joita oltiin viimeinen viikko väsätty sormet verillä yötä päivää, piti jättää narikkaan. Saatiin niiden kanssa pari kuvaa ulkona, mutta siihen se sitten jäikin. Kaiken tämän lauantaiaamun draaman jälkeen olin jo valmis luovuttamaan ja heti kun näin muita shingeki cossaajia halusin vain lähteä maitojunalla takaisin kotiin ja piiloutua sängynpohjalle tekemään kuolemaa.

Minä lauantaiaamuna, kun huomaan Shingeki cossaajien määrän

Hetken tuskastelun ja epätoivon jälkeen sain koottua itseni mahtavien kavereideni takia ja päätettiin unohtaa pukuhuolet ja keskittyä vain conittamaan. Melko harvoilla muilla Shingeki cossajilla kuitenkaan oli proppeja alunperinkään ja vaikka jouduimme hylkäämään meidän laatikot ja terät niin meillä oli kuitenkin moottorit kiinni asuissa. Aluksi se tuntui vähän laihalta lohdulta, mutta ei mennyt kauaakaan kun onnistuttiin kääntämään tilanne iloksi. Meistä tultiin pyytämään paljon kuvia ja saatiin paljon kehuja, jonka jälkeen fiilikset oli kympissä kaikesta aamuisesta huolimatta. Sain hengailla parhaiden kavereideni kanssa ja cossata tämänhetkistä lempihahmoani, joten yhdet typerät laatikot unohtui siinä päivän mittaan. Ja olihan minulla sentään Eren itselleni ja ylisöpö Armin! Saatiin sitten se pienen pieni shoottikin pidettyä ulkona ja proppeja pidettyä hetki pääällä vaikkei niiden kanssa juuri liikuttukaan. Lyhyestä ajasta huolimatta saatiin kehuja ihmisiltä, jotka ehtivät propit nähdä. Oli mahtavaa kun ihmiset tulivat juttelemaan ja saattiin tunnustusta meidän kovasta työstä.
 

Kuvia? Kehuja? M-mitä...

Vaikka lauantaina jouduttiinkin käyttämään yllättävän paljon aikaa pikaliimalla sotkemiseen niin meillä oli silti hauskempaa kuin olisin voinut aluksi kuvitellakaan. Kuvien ja juttelemaan tulevien ihmisten määrä oli jotain ihan uutta minulle. Eikä lopulta muut shingeki cossaajatkaan haitanneet päivää tippaakaan, päinvastoin. Otettiin toisten cossaajien kanssa kuvia ja juteltiin muille mikä oli tosi hauskaa, vaikka olinkin aika pelokas. Vaikka massacosseissa onkin omat huolensa ja aamulla olin varma tehneeni virheen, niin ei muiden puvut ole minulta pois. On vain hauskaa, kun kuuluu fandomiin, jota voi hehkuttaa muidenkin kanssa eikä vain yksin kotona pimeässä nurkassa. En ole sitten Hetalia-aikojen cossannut mitään kovin suosittuja hahmoja tai suosituista sarjoista, en edes muistanut miten kivaa on kun cossisi tunnistetaan ja voi heittää kaverien kanssa in character juttuja. Meillä oli mahtava ryhmä ja vaikka propit itketti aina, välillä niin cossien tekeminen ryhmässä oli silti ryhmässä paljon hauskempaa kuin yksin. Ja toteuttaminen onnistui paremmin, kun yhden sijaan oli useampi ideoimassa. Tai no KuroiWing eli meidän söpö Arminimme meidän aivoinamme toimi, mutta niinhän sen pitikin mennä, eihän roolijako olisi muuten mennyt oikein.

Ollaan aika cooleja

 

Woohoo, kuva missä on propit!

Huomatkaa tuo jumalainen valo, kun huolehdin Erenin nesteytyksestä
 

Tosi tilanne (ja Arminin söpöt kukkaset <3)

 

Seuraavana conipäivänä koitti viimeinkin vallankumous, kun päästiin cossaamaan Saint-Justia ja Robespierreä! Sunnuntain pukujen kanssa ei draamaa pahemmin ollut, kukaan ei tainnut tunnistaa, ketä cossattiin, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Toisaalta olin ihan hyvilläni, että sain lauantain jälkeen helpomman ja mukavamman puvun päälleni ja oli ihan rentouttavaa, kun kukaan ei ainakaan cossannut samaa hahmoa. Vaikka ehdin jo sanoa ,etteivät mut SnK cossaajat haitanneet, niin Saint-Justin cossaus oli silti varsin rentoa hektisen lauantin jälkeen. Vaikka muut Mikasa cossaajat eivät harmittaneetkaan lauantaina enää aamun jälkeen, niin nyt ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kertaakaan, että onko joku muu cossannut samaa hahmoa paremmin. Toisaalta kuitenkin myös harmitti, kun lauantaina fiilikset oli niin katossa kaikkien kehujen ja kuvien pyytämisten jälkeen, että sunnuntain pukuni tuntui vähän tylsältä, vaikka olinkin itse jo kauan odottanut saavani cossata historian henkilöä. Saint-Just on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni historiassa ja Tracon on ainoita coneja missä voi pitää tällaisia erillaisia cosseja, joten ainakin käytin tilaisuuden hyväkseni. Sunnuntai meni siis silti aika vaisusti cossin osalta, mutta oli kuitenkin taas tosi hauskaa ja seura piti edelleenkin vatsalihakseni kovilla, kun naurettiin niin paljon.

En ajatellut oikeastaan juuta enkä jaata sunnuntain puvustani, kunnes laitoin pari kuvaa minun ja Hakkiksen historia cosseista tumblriin. Laitoin kuvat illalla ja aamulla kun kävin katsomassa, niin jouduin hieraisemaan silmiäni kertaan jos toiseenkiin, kun noteja oli tullut yhtäkkiä pitkä lista ja pari tumblrin historia-idolini oli kehunut meidän pukuja. Sen jälkeen olin enemmän kuin onnessaan, että tehtiin cossit ja koska kuvat jäivät vähäisiksi, niin joskus on vielä shoottailtava. (Sitten lisää kuvia tumblriin ja toivomaan että historia-senpait huomaa minut uudestaan.)

Senpait huomasi minut!!!

Lauantaista jäi rooli päälle?

 

Kaiken tuskailun ja proppien takia kuluneiden laastarimetrien jälkeen Tracon oli lopulta yksi parhaista coneista, missä olen koskaan ollut. Ohjelmissa ei oikeastaan tullut käytyä, mutta tiedä milloin viimeksi olisin ollut conissa niin sosiaalinen tai pitänyt niin hauskaa. Hulluinta oli, ettei se edes loppunut siihen. Kun pääsin kotiin, löydettiin nimittäin meille alokaille vielä anikista ihanat senpait, jotka pitää meitä nyt kurissa ja järjestyksessä.

Eli kiitos kaikille teille, jotka teitte conistani ihanan ja kiitos ihanille senpaille jotka olette auttaneet minua ja Arminia pitämään Ernon kurissa.

//Laitan ehkä vielä myöhemmin lisää kuvia, ainakin muutaman otoksen proppien teosta, mutta se vasta sitten kun jaksan käydä loputkin kuvat läpi! Ja ensiviikonloppuna onkin jo Katsudocon, jossa luvassa taas titaanien tappo meininkiä ja toivon mukaan päällä ja kasassa pysyviä 3d geareja.

Cosplayurani etenee kohti vallankumousta



Luvassa taas kaikkea epämääräistä, joka ei kiinnosta ketään

Noniin, nyt tulee sitten tämä postaus, jota jo uhkaavasti enteilin desu-höpinöiden lopussa. Ajattelin tehdä tämän postauksen vasta myöhemmin, mutta enpä malttanut odotella, joten tässä nyt sitten suunnitelmiani erilaisita ja ei niin erilaisita puvuista, joita on toivon mukaan joskus luvassa.



Koska tämä kuva piti saada johonkin.

Jokin aika sitten kirjoitin postauksen mietteistäni historiacossia sunnitellessani ja tulin sitten miettineeksi, että animen ja mangan sijaan fandom painoitteiselle tapahtumalle olisi varmasti kysyntää. Postauksen kirjoittamisesta ei kulunut montaakaan päivää, kun törmäsin Fanfestiin, joka on hyvin pitkälti juuri sitä mitä hain ja jolle uskoin olevan yleisöä. No näin varmaan on, mutta kuten oletettua niin eipä historia näkynyt ole näkynyt tuollakaan genreissä. Enpä voi syyttää, historia fandom (etenkin näin Ranskan Vallankumoukseen rajattuna) on varmasti niitä pienimpiä. Mutta tekee silti kipeää, kun tumblrissa kyseisen fandomin kärkihenkilöt suunnittelevat historia teemaisia tapahtumia - AMERIKKAAN. No olen sitten täällä pohjoisessa keskenäni, ei voi mitään, ei olisi kiinnostanutkaan! Fanfestiin matkaa olisi vain Helsinkiin asti, mutta suurin este tuleekin eteen lippujen hinnassa, 27 euroa tuntuu jopa kohtuuttomalta hinnalta uudelle tapahtumalle, jonka laadusta ei ole kellään vielä mitään takeita. Ja kerta en usko oman fandomini näkyvän sielläkään niin en ole valmis syytämään isoja määriä rahoja kyseiseen tapahtumaan. Joten Fanfest taitaa jäädä väliin, vaikka tapahtuma ehtikin herättää mielenkiintoni oli se nyt sitten ohi omista fandomeistani tai ei. Kuitenkin olisin halunnut käydä tutustumassa tapahtumaan, mutta jään nyt vain sitten seurailemaan mitä sinne asti pääsevät tulevat olemaan mieltä.

Tuskaa, miitit älkää olko vain Amerikassa.

Erään historiaihastukseniidolini, Saint-Justin, cossaaminen on ollut toiveissani jo pitkään, en vain ole keksinyt minne sen tekisin, kuten jo viimeksi tuskailin. Ilmeisesti Fanfest ei ole sen osuvampi kuin Tracon, joten olkoon vallankumouksellinen conini nyt sitten syksyisessä Tamperetalossa. (Toisaalta kesäconi olisi ollut Thermidor teemainen, mutta ei mennä siihen, ketään ei kiinnosta. Nyyh.) Eli histriacossini tulee sitten olemaan mitä ilmeisimmin Traconissa. Tätä on odotettu ja näköjään saan vielä hetken odottaakin, siksi kai olenkin kirjoittelemassa näitä malttamattomia suunnitelmiani, pahoittelut. Mutta siis, nyt se on päätetty, tulen tekemään historian cossin, jos kukaan ei tajua mitä/ketä cossaan niin olkoon sitten niin. Nyt enää pitäisi päättää puku! Saint-Just tosiaan on ollut toivelistallani pitkään, häntä pukuilisin tälläisessa tutussa vallankumousmiehen asussa. Vaikka ei henkilöä tunnistaisi niin oikea ajanjakso tulee varmaan väkisinkin mieleen?

Olen kuitenkin törmännyt monesti ongelmaan ettei Saint-Justista juurikaan löydy tietoja, ainakaan siihen verrattuna kuinka paljon kirjoissa on mainintoja Robesbierrestä, Dantonista tai Maratista, jopa Camillesta. Saint-Justista olen löytänyt vain pari kirjaa, niistä moni on ollut ranskaksi vuodelta nakki ja kivi, ja sitten YHDEN kirjan englanniksi, joka oli vain 80-luvulta. Mutta tätä kirjaa ei ole missään myynnissä alle kahdeksallakympillä. Eli Ranskan Vallankumoukseen tarkemmin perehtymättömille Saint-Just tuskin kertoo nimenäkään mitään, saati sitten että hänen ulkonäöstään tai vaatetuksestaan olisi tietoa.  Sen sijaan Robespierre mainitaan joka historiankirjassa, vaikkakin usein väärässä valossa. Jos jollekin on jäänyt näistä mielikuvat niin antakaa minun korjata, koska suppeat historian kirjat, joissa Robespierre mainitaan julmana diktaattorina, saavat minut itkemään verta. Robespierre ei missään vaiheessa ollut diktaattori tai tahtonut diktaattoriksi, Robespierre oli ainoastaan Jakobiiniklubin johtohahmo Vallankumouksen aikaan. Robespierre oli myöskin kuolemantuomioita vastaan, kunnes joutui puolueensa kanssa tekemään päätöksiä siitä milloin tuomiot olivat välttämättömiä kansanetujen puolesta. Koitan tässä hillitä haluni kertoa siitä miten väärin on väittää, että Danton oli kansansankari, jonka Robespierre mestautti koska piti tätä uhkana poliittiselle uralleen, mutta jos nyt sivuutetaan se ja siirrytään niihin pukuihin...

 Noniin, pienen tuskastuneisuuden hetkeni jälkeen palaan asiaan, joka siis oli; Robespierre on varmaan tutumpi henkilö kuin Saint-Just? Ehkä olisi siis fiksumpaa cossata häntä, mutta vaikka Robespierren nimi sanoisi jotain niin tietääkö kukaan miltä hän näytti? Nimittäin hän pukeutui siihen aikaan nähden ''vanhanaikaisesti'', eikä todellakaan ollut tyypillisen vallankumousmiehen näköinen, toisin kuin Saint-Just (tai no Saint-Just oli tavallista tyylikkäämpi~). Eli jos haluan että edes yksi ihminen tajuaisi cossini niin pitäisikö valita tunnetumpi henkilö vai helpommin ymmärrettää puku? Lisäksi päättämisen tuskaa vaikeuttaa se, että Robespierreä cossaisin henkilönä mielummin, mutta miten minun pitäisi näyttää 36-vuotiaalta mieheltä? Saint-Just oli sentään kymmenisen vuotta nuorempi ja häntä on kuvailtu naiselliseksi ja sieväksi. (Heh, en ole sievä, mutta you get the point.)

Traconiin on vielä aikaa, joten jään pohtimaan tätä ja repmään hiuksiani irti valintojen edessä. Pukuakaan en voi kuitenkaan aloitella vielä hetkeen, koska animecon ja kesätyöt. Tosipaikka tulee vasta syksyllä eteen, kun on pakko valita. Ehkä kallistun Saint-Justin puoleen, en minä edes osaisi tehdä tuollaista peruukkia kuin Robespierrellä! Niin ja Robby oli lyhyt, minä en.

Mut on se hei tyylikäs

 

Jos joku on vielä lukemassa (jos nyt kukaan ikinä blogiani lukeekaan, hah) niin nyt siirryn tutumille vesille cossisuunnitelmissa. Tulin liittyneeksi joku aika sitten anikissa Shingeki no Kyojin -cossiryhmään ja onnistuin nappaamaan hahmokseni suosikkini Mikasan. Olin ihan innoissani, mutta kuultuani miten moni suunnittelee cosseja kyseisestä sarjasta ja huomattuani, että osa oli ehtinyt toteuttaa cossit jopa proppienkin kanssa jo Desuconiin niin alan huolestua. Meidän ryhmä on vasta Frostbitessä, joten onko kyseisen sarjan cossit jo ihan nähty juttu siihen mennessä? Olen huono proppien kanssa, joten cossi tulee olemaan todellinen haaste minulle, mutta vaikka ylittäisinkin itseni ja toteuttaisin puvun kohtalaisen hyvin niin kiinnostaako ketään enää siinä vaiheessa? Varmaan siihen mennessä parempia Mikasa cosseja on nähty jo noin 39623456. Tekisin Mikasan mieluusti jo aiemminkin, olen tosi innoissani sarjasta ja Mikasa on noussut yhdeksi ihan lemppari naishahmokseni (coolit ja vahvat naiset on parhaita). Mutta kuten sanottu animeconiin en voi suunnitella töiden ja rahatilanteen takia suuria ja Tracon olisi ainoita mahdollisuuksiani tehdä kauan himoittu historiacossi. Seuraavaksi ollankin jo Frostissa. Ei minua kiinnosta olla elitisti, joka on EKA1!!!11!, vaan ainoastaan harmittaa ryhtyä itselle vaikealta tuntuvaan prosessiin jos cossini on ihan huomaamaton joka tapauksessa. Itkettää. Noh, ehkä on vain tyydyttävä kohtalooni olla Mikasa nro 39623457.



Rakkausshhh

Piti laittaa, koska Mikasa on niiiiiin cool

 

Saako tämän giftin jotenkin reversenä? Kuvaisi silloin fiiliksiäni kyseisen cossin kanssa.

Ja jotta cosplay ei kuulostaisi ihan näin masentavalta (mitä se kyllä osaa aika usein olla, mikä hieno harrastus tämä onkaan) niin mainittakoon vielä loppuun, jotain ihan iloin aiheitakin. Saatan kyllä mennä vähän asioiden edelle, mutta kuten sanoin jo aiemmassa postauskessa niin Desun Märchen-ryhmämme pohti jos alustavasti, ettei tämä jäisi ainoaksi Sound Horizon -ryhmäksemme. Yhteisessä blogissamme esitettiinkin jo ajatus siitä, että seuraava ryhmä voisi olla Elysion albumilta. Ei ole vielä tietoa minne asti idea kantaa, mutta minua ainakin kuumottaa jo! El on niin söpö, jos olisin metrin lyhyempi baby face niin olisin jo kyseisen cossin kimpussa. Mutta en ole ja kuitenkaan hätä ei ole tämännäköinen, Elysionissa on muitakin kivoja hahmoja. Tällähetkellä ykkösvaihtoehtoni on Lafrenze, jota olen jo aiemmin halunnut cossailla. Harmi vaan, että Lafrenzestä kuvia on... No kehnonlaisesti. Puku olisi siis aika pitkälti siitä kiinni mitä päätän tehdä. Lafrenze tulee olemaan helppo projekti, ehkä liiankin helppo, ei tule olemaan mitään hienoa vaan aika tylsä puku. Mutta hahmo on ihana, tarina iskee JA PUNAINEN VIITTA. Jee, 2p Preussin pitkä viitta oli ihana, olen halunnut tehdä taas jonkun cossin jossa saisin jotain vastaavaa! Joten toivottavasti nämä Elysion suunnitelmat eivät kuole, ryhmä älä petä minua!




Elysion -albumi

Lafrenze; referenssi kuvat kunniaan ja niin edelleen


P.S. Jos en koskaan pääse cossaamaan Robespierreä muuten niin tämän minä teen, ehkä jopa Animeconiin, koka Hakkis painostaa. (Le Chevalier d'Eon on edelleen paras anime, katsokaa.)

Muuten, Robespierre ei käyttänyt nimessään tuota ''de'' osaa kuin pienen hetken joskus nuoruudessaan, kun oli vielä asianajaja. Myöskään d'Eon -animessa Maximilien ei käytä tuota osaa nimessään. Pääsinpäs pätemään, viime tipassa, mutta kuitenkin. HAH.

Kuumottiko? - Desufiilikset

Tässä meidän hehkeä, kostonhaluinen(?), porukkamme ja kuvasta on kiittäminen Murkkia

Noniin, Desu oli ja meni eli nyt viimein saatiin pidettyä tämä Märchen ryhmä, jota olen tainnut vasta vuoden verran hehkuttaa. Mutta oli se sen hehkutuksen arvoistakin! Eli suuret kiitokset koko ryhmälle, teitte Desustani erityisen! Oli hauskaa nauraa yhdessä Märchen jutuille ja ottaa kuvia - paljon kuvia! Vaikka Desusää veikin meiltä perjantain photoshootin niin saatiin silti kauniita muistoja viikonlopun mittaan kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata.

Tälläkertaa aloitin cossin ajoissa, ainakin kuukausi ennen conia! Kaavoitusvaiheen jälkeen se kyllä sitten unohtui kunnes pari viikkoa ennen aloin taas patistella itseäni hommiin kiireen pelossa. Puku valmistui kuitenkin ajallaan, eikä tullut samanlaista paniikkia kuin yleensä - oli ihana tehdä cossi ilman proppeja! Yleensä ne ovat se mitä teen vielä viimeisenä iltana verta itkien (koska en oikeasti tiedä proppien teosta mitään). Tämän puvun kanssa meni kaikki ihan mukavasti. Pari huonosti istuvaa kohtaa aiheutti välillä päänvaivaa, mutta niistäkin selvittiin nappien alle piiloon jäävillä muotolaskoksilla. Kiireeltäkin vältyttiin aika hyvin. Positiivinen kokemus siis puvun puolesta. Ja kuin myös peruukin, vaikka se onkin vähän huonosti kuvissa. Mutta siitä voin syyttää vain itseäni kun olin laiska stailaamaan sitä ja hiuslakkakin loppui. Nyyh. Mutta peruukki oli kohtuuhintainen, saapui nopeasti ja oli hyvälaatuinen. Voin siis suositella lämpimästi nyt muillekin Lucaillea, tämän ensikokemukseni jälkeen kyseiseen kauppaan.

Tässä kuvat peruukin ensimmäisestä sovituksesta ja vaihekuva paidan etenemisestä.

Meillä oli siis tarkoitus perjantaina pitää ryhmän kanssa photoshoot, lauantaina hengailla hienosti porukalla ja sunnuntaina osalla oli jo eri cossit. Mutta no, desusää joten suunnitelmat meni uusiksi. Ja voin sanoa, että ei ole kivaa, kun maa tulvii kuraa ja päälläsi on pitkä valkoinen mekko, joka helma yltää juuri ja juuri hipomaan maata. Helmani on siis parhaat päivänsä nähnyt. Helma ei onneksi näy monessakaan kuvassa ja kyllä sitä sai vähän siistittyä ennen lauantaita. Lauantai olikin siis photoshoot päivämme ja VAU NIIN HIENOJA KUVIA KAIKISTA. Käykää katsomassa täältä lisää kuvia, meidän kuvaajat teki hienoa työtä ja ihmisten puvut oli niin upeita! Tänne en nyt laita kuin pari kuvaa, mutta jäätte paljosta paitsi jos ette katso kuvia muista meidän ryhmäläisistä. Omasta puvustani vielä sen verran, että oli mukavaa, kun tultiin pyytämään kuvia (minulle aika harvinaista) ja pari jopa juttelemaan puvustani(!), vaikka luulen, että aika harva tunnisti hahmoni. Lisäksi oli harvinaista herkkua, että puku oli melkeinpä mukava päällä, ei ollut bindejä eikä mitään erikoisen tukalaa ja kengätkin sai valita itse, kun ne olivat helman alla piilossa.



Jee, sain lainaan lintuhäkin kuvia varten!

Therese (Haikara), Elize (KuroiWing) ja Elisabeth



Kun ryhmämme perustettiin anikissa jo vuosi sitten niin tässä on ehtinyt käydä melkoinen hahmokato. Meillähän piti olla alunperin vaikka mitä sivuhahmojakin, mutta kävipä näin, ettei meillä ole edes itse Märcheniä. Mutta monella oli kyllä ihan ymmärettävät syyt perua ja onneksi osa cossittomistakin vietti kuitenkin aikaa meidän kanssa. Ihana ryhmämme oli hahmokadosta huolimatta conin kohokohta ja alustavasti ollaan suunniteltu uusia tapaamisia ja ehkä jopa myös cossiryhmiä tällä porukalla. Itse en ainakaan malttaisi odottaa, on jo kova ikävä kaikkia. Olen yleensä niin antisosiaalinen coneissa, että tämä Desu oli mukavaa vaihtelua ja olen muutenkin enemmän kuin iloinen saatuani uusia ystäviä. Ja olin niin iloinen, että sain viimeinkin toteutettua Elisabeth cossin, josta olen haaveillut siitä asti kun kuuntelin Märchenin. Oli suuri ilo cossata itselle tärkeää hahmoa porukassa jossa kaikki ainakin tunnistavat cossini!


Sunnuntaille en jaksanut tehdä toista cossia, joten olin taas Afterschool Charisman Jeannena, siitä ei ole nyt mitään hienoa kuvamateriaalia, koska olen photoshootannut jo aiemmin kyseisessä puvussa. Oli hienoa, että osa ihanasta ryhmästämme tiesi jopa tämän sarjan! Jee, hyvä te, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! ASC on hieno sarja! (En sitten ole unohtanut ideoitanne ryhmästä myös tämän sarjan osalta, vaikka olisitte toivoneetkin minun unhtaneen! Expo-asut~)



Murkki ikuisti ilmeeni, kun Gwendoly: ''Luulin Hitleriä aluksi Shiron äidiksi''

 Hmm, Desufiilistelyt taisi mennä aika pitkälti ryhmämme fiilistelyiksi, mutta keksitäänpäs tähän nyt vielä jotain yleispätevää. Olen huono käymään ohjelmissa ja niin olin taas, mutta annetaan erityismaininta Simoun -luennolle jonne onneksi sain aikaiseksi raahautua. Hyvä luento ja hyvä sarja, kannattaa tutustua! Lisäksi kävin katsomassa cosplay -kisat ja olen vieläkin häikäistynyt Euro Cosplayn voittajasta, Bride's Story on myöskin lähellä sydäntä ja se Amir oli täydellinen, etsikää itsellenne jostain kuva siitä huikeasta puvusta ellette tiedä kuka on kyseessä!

Desusta jäi siis positiiviset fiilikset oikeastaan kaikin puolin eikä reissuun kulunut raha harmita nyt jälkikäteen, vaikka tästä syystä muiden syiden ohella en saa tehtyä mitään kummoista animeconiin. Ilmeisesti olen siellä toisen päivän taas Elisabethinä ja toiselle päivälle tehdään Hakkiksen kanssa Ib cossit, Ib ja Garry. Molemmilla on töitä ja rahat tiukilla, joten seuraavat oikeat suunnitelmat vasta sitten Traconiin.

 Minun piti vielä kirjoittaa tarkemmin myös näistä tulevista cosseista, mutta nyt näyttää siltä, että parempi lopettaa ja tehdä niille myöhemmin oma postaus. Mutta tässä vielä teille ihana ryhmäni, Elisabeth jää kaipaamaan teitä!

 

Conitus ja cossaus - otakujen etuoikeus?

Tiedän, että kaikkia kiinnostaa, kirjoitan silti, hahaa.

Vielä pari vuotta sitten ihmettin miksi kukaan haluisi cossata länsimaisia hahmoja, mielestäni cosplay oli japaniharrastajille tarkoitettu, vaikka sana itsessään kuinka tarkoittaisi periaatteessa vain yleistä pukuilua. Eihän asia minua haitannutkaan, mutta en vain ymmärtänyt miksi mikään länsimaalainen hahmo iskisi niin kovasti, että sitä edes tulisi mieleen cossata. Vaan näinpä olen minäkin muuttunut ajan saatossa ja cosplay kokemuksen karttuessa, että pohdin nyt itse tuskaisesti missä ja milloin olisi sopiva paikka itse cossailla länsimaalaisia hahmoja.

Tai no, minun tapauksessani länsimaalaiset hahmot ei oikeastaan ole oikein sana, koska minun kohdallani on kyseessä länsimaalaiset henkilöt. Kuten jo aiemmassa postauksessa hehkutin, olen erittäin kiinnostunut historiasta. Ensimmäinen cossihaave tältä saralta oli Marie Antoinette, saisi samalla nätin mekon ja peruukin. Uusin innostukseni on kuitenkin siirtynyt tästä aiheesta edemmäs, henkilöihin joita voi ihailla muutenkin kuin ulkonäön ja pukujen pohjalta (no ainakin jossain määrin), nimittäin Ranskan vallankumouksen merkkihenkilöihin.
 

SE ON IHAN OIKEA FANDOM, ainakin minun mielestä

Cossia varten olisi pitkä lista henkilöitä ja pukuja valmiina mielessä, mutta ongelmana on etten oikein tiedä minne cossini aihepiirinsä puolesta sopisi. Conit kun yleensä keskittyvät Japani-harrastukseen, josta tämä on kaukana. Eikä tämä mene edes sarjakuvien tai videopelejen genreen. Yllämainittujen lisäksi coneissa on nykyään paljon netti fandomeiksi nousseiden sarjojen cossaajia. Eiväthän Sherlock tai Supernaturalkaan liity Japaniin, mutta cossaajiin törmää silti tapahtumissa usein. Ja Disney cossit on ilmeisesti aika iso juttu ainakin Amerikassa.

Nettifandomeja ilmestyy kuin sieniä sateella, mutta mikä on niiden paikka netin ulkopuolella? Fandomeja on paljon ja fanittajia on paljon, mutta onko mitään tapahtumaa missä nämä Japani-aiheen ulkopuolelle jäävät fandomit saisivat olla näkyvissä? Joistain otakuista on ärsyttävää, että ''heidän tapahtumaansa'' kasaantuu porukkaa aiheen ulkopuolelta. Mutta minne muuallekaan pitäisi mennä? Pitäisikö conien olla nykyään enemmänkin yleisesti internetväelle ja siellä vallitseville villityksille, joiden yksi osa-alue on anime, manga ja pelit. Vai onko conit vain ja ainoastaan otakujen etuoikeus ja muiden pitäisi cossata yksin keskenään kotona, kun omalle suosikkisarjalle ei ole tilaa conissa?

 

Molemmissa kuvissa samat henkilöt, mutta onko ylempi ainoa oikea tapa cossata kyseisiä henkilöitä?

 

 

Paha mennä sanomaan itsekään, kun tätä historiainnostustani lukuunottamatta kaikki fandomini taitavat sijoittua animeen, mangaan tai j-musiikkiin. Näin ollen pidän itse siitä, että coneissa ohjelma keskittyy Japani-aiheeseen ja kun suurin osa cossaajista keskittyy tähän genreen niin tuttuja pukuja ja samoista sarjoista innostuneita ihmisiä löytyy enemmän. Nyt kuitenkin tämän oman piinani keskellä ymmärrän paremmin kun hyvin myös sen, että Suomi on pieni maa ja conit on oikeastaan ainoita paikkoja cossaamiselle, joten eipä ole oikein vaihtoehtojakaan jos haluat cossata vaikka Housea.

Vai onko tämä koko ongelma ratkaistavissa vain sillä mistä conista on kyse? Traconissa on cossi vapaa, mutta Animeconiin mennessä pitäisi jo tapahtuman nimestä ymmärtää että se on pelkästään otakuille? Mutta Suomi on edelleen pieni paikka ja suurin osa coneista keskittyy animeen ja mangaan; Frostbite, Desucon, Animecon, Bakacon, Chibicon, jne.. Eli jos Tracon on isommista tapahtumasti se ainoa missä on lupa olla vähän luovempi puvun valinnan suhteen niin eikö ole aika ankeaa cossata omia suosikkejaan vain kerran vuodessa?

Deep toughts aka en edes tiedä mistä puhun

Ennen Animecon ja Finncon pidettiin yhdessä, mutta nähtiin parhaaksi erottaa molemmat omaksi tapahtumikseen, koska kävijöissä oli niin selkeä jako. Finncon puolen väki oli yleensä hiukan vanhempaa ja tapahtuman muuttuminen teinipainotteiseksi saattoi ärsyttää. Minulla ei ole mitään hajua siitä miten Finncon on jatkanut (tai pidetäänkö sitä edes enää?), mutta en usko, että sekään olisi paikka monellekkaan näistä nettifandomeista. Näiden tumblrissa ja vastaavissa leviävien nettifandomien kannattajat ovat nuoria, kuten suurin osa anime ja manga harrastajista. Usein he muiden fandomiensa ohella fanittavat myös jotain anime- tai mangasarjaa tai jotain videopeliä. Näinpä luulisin, että he tuntevat olonsa paljon kotoisammaksi näissä Desuconeissa yms. kuin Finnconin kaltaisissa tapahtumissa tai miiteissä. Spekuloin nyt tässä asioita joista en ihan oikeasti mitään tiedä, mutta tällaiset asiat ovat omien cossihaaveiden takia pyörineet päässä. Korjatkaa toki jos jonkun mielestä mietteeni ovat ihan pyllystä.





Haters gonna hate, mutta teen silti vielä joskus jonkun historia cossin!

Itse lähden ehkä sille armollisimmalle tielle, että teen oman historiacossini Traconiin. Jos siis saan sitä ikinä valmiiksi ja toisaalta olin ajatellut Traconiin myös oman rp-hahmon cossaamista, koska en uskalla tehdä sitäkään muissa coneissa....  Mutta kuitenkin! Vielä joskus! Jossain! Saint-Just on ollut cosplay-listallani jo jonkin aikaa, mutta alan ehkä kääntyä Maximilien Robespierren puoleen, ehkä useampi tietää hänet? Tai no, onko silläkään väliä, tuskin kukaan tunnistaa kumminkaan vaikka sattuisi tietämään henkilöt.

 

Yksitoista turhaa asiaa minusta

Hahaa, minutkin tagattiin kerrankin tällaiseen haasteeseen! Ja vieläpä kahteen otteeseen! Kaikkea sitä sattuu. Aikeinani oli vastata sekä Pahan sotaherran että Woodin kysymyksiin, mutta kirjoitin taas näköjään sellaista jaarittelua, että mennään nyt ainakin aluksi vain näillä. Nyt saatte kuulla minusta kaikkea mikä ei varmasti ketään oikeasti kiinnosta.




Valmiina haasteeseen!

 Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse vielä 11 blogaaajaa jolla on alle 200 lukijaa ja haasta heidät leikkiin mukaan ja muista kertoa heille haasteesta. Vaihtoehtoisesti valitse 11 viimeksi paivittäneen blogia lukulistaltasi.



11 asiaa minusta

1. Olen aina tykännyt historiasta, mutta tällähetkellä olen rakastunut etenkin 1700- ja 1800-lukuihin. Historiainnostukseni on niin suuri, että kun valmistun nykyisestä koulustani vuoden päästä niin haluaisin hakea opiskelemaan historiaa yliopistoon. Vaikka varmaan ehdinkin vuodessa muuttaa mieltäni monesti...

2. Minulla on suosikkihenkilöitä historiasta, yksi heistä on Louis-Antoine de Saint-Just ja olen monesti miettinyt, että haluaisin cossata häntä joskus edes photoshoottia varten. (Paritan Maximilien Robespierreä ja Saint-Justia, köhköh.)

3. Olen roolipeli-riippuvainen. Sarjoja mitä olen ropettanut ovat mm. Hetalia, Le Chevalier D'eon, historialliset henkilöt/tapahtumat, Afterschool Charisma, Märchen, Gankutsuou, Black Rock Shooter, Ib ja Rise of the Guardians. Ropetan lähinnä Hakkiksen kanssa, en oikein tunne muita jotka olisivat kiinnostuneita samoista sarjoista tai ropettamisesta. Pisin ropeni on muuten jatkunut jo yli 3-vuotta, sekin Hakkiksen kanssa.

4. Olen kärsinyt masennuksesta jo vuosia, mutta lääkkeillä ja hyvällä terapialla ollaan menty jo pitkä matka eteenpäin synkimmistä ajoista. Vieläkin on vaikeampia kausia, mutta pystyn jo nauttimaan iloisista asioista, joista yksi tärkeimpiä on conit ja siellä tuttujen tapaaminen.

5. En photoshoppaa omiin kuviini mitään, korkeintaan korjaan valotusta. Se on vielä ihan ok, että poistetaan kuvasta jotain langanpätkiä tai tehdään muuta vastaavaa pientä korjausta, mutta inhoan liian shopattuja cosplaykuvia.

6. Tykkään kauhuelokuvista ja olen nähnyt niitä yhden jos toisenkin. Hakkiksen mielestä minun kanssa on tylsää katsoa kauhuelokuvia, koska olen aina jo nähnyt ne ja mahdollisesti niistä tehdyt aiemmat versiot tai jatko-osat.

7. Säästän tapahtumista muistoksi rannekkeita tai vastaavia mielummin juna- ja bussilippuja.

8. Minulla on vähän ystäviä, mutta määrä korvaa laadun. Parhaan ystäväni tapasin, kun hän oli 1-vuotias ja minä 3-vuotta. Siitä asti ollaan oltu ystäviä ja olenkin tosi kiitollinen, että olen löytänyt niin tärkeän ystävän itselleni!

9. Olen tosi neuroottinen ja stressaan enemmän kuin laki sallii, eikä cosplay harrastuksena ole aina hyvä yhdistelmä tämän kanssa. Huonoin muistoni tästä on kun viime Desuconiin lähtiessä oli puolet asioista vielä samana aamuna tekemättä. Piti pakata ja koitin viellä viime hetkellä ommella jotain kohtaa puvusta. Olin niin stressissä ja paniikkissa, että ompelua vaikeutti ettei käsissä ollut tuntoa ja pyörrytti niin että silmissä sumeni jatkuvasti. (Tästä selvittiin sillä, että Hakkis auttoi minua ompelemaan vielä läpi bussimatkan Lahteen.)

10. Minulla soi yleensä aina jotain youtubesta taustalla tein sitten mitä tahansa. Tällähetkellä taustalla soi Sound Horizonin Artemisia no Rakuen [Side: Elef].

11. Tykkään piirtää, mutten koskaan ole uskaltanut julkaista töitäni missään. Viime aikoina olen piirtänyt paljon hahmosuunnitelmia OC-roolipelihahmoistani.
　

Katsokaa nyt!!


11 kysymystä

1. Mieltä lämmittävin kommentti jonka olet puvustasi saanut?
Hmm, no ne kaksi kertaa on kyllä jääneet mieleen, kun minua on pyydetty hall cosplay -kisaan. Ei niinkään juuri se että olisin voinut mennä kisaan, vaan se että kokeneet ja taitavat cossaajat ovat bonganneet pukuni ja pitäneet sitä onnistuneena, vaikka molemmilla kerroilla oli niin, että olin itse ollut pettynyt siihen millainen puvusta lopulta tuli. Mutta sen jälkeen kun cossaajat joiden taitoja itse ihailen ovat tulleet kehumaan pukua niin loppu con on mennyt paljon paremmilla mielin ja itsevarmemmin tuntein pukuni suhteen. Tokihan kaikki kehut ilahduttavat ja varsinkin näin hermoilevana tyyppinä olen kiitollinen kaikille jotka ovat koskaan jotain mukavaa puvuistani kommentoineet.


2. Oletko koskaan katunut sitä, että aloitit cosplayn?
Enpä voi ihan noin sanoa. Cosplay on rakas harrastus kaiken piinansakin jälkeen. Toki sen eteen on vuodatettu verta, hikeä, kyyneliä ja paljon paljon rahaa, mutta kyllä olen myös monet parhaat hetkeni kokenut cosplayn parissa. Cosplay on toki monenssa suhteessa vaatinutkin paljon, eikä ainakaan ole auttanut esimerkiksi itsetunto-ongelmiin. En kuitenkaan syyttäisi tästä itse harrastusta vaan sitä miten siihen suhtaudutaan, toivoisin itsekin osaavani ottaa cosplayn huolettomammin.


3. "Massacossi" vai harvinaistakin harvinaisempi hahmo, kumman valitsisit mieluummin (olettaen että kyseessä olisi molemmissa tapauksissa yhtä rakas hahmo)?
Itse on tullut cossailtua molemmista yllämainituista genreistä ja molemmissa on ollut puolensa. Massacosseissa tulee pienelläkin vaivalla tunnistetuksi ja ihmiset kysyvät enemmän kuvia ja kommenttia tulee enemmän niin hyvässä kuin pahassakin. Nuorempana cossasin Hetaliasta hahmo toisensa perään ja se olikin ehkä cosplay-historiani huolettominta aikaa, puvun tekoon meni pari päivää ja coneista löytyi heti seuraa muista hetalisteista. Sitten  kun hetalistien dissaus yleistyi, säikähdin ja kielsin hetalia-cossit itseltäni. Coneissa olin kateellinen niille, jotka vielä uskaltivat pitää hauskaa hetalia cosseissa, sillä itse en uskaltanut vaan koin että olin ''joutunut'' cossaamaan jotain ei niin rakasta hahmoa. Nykyään en enää ajattele niin ja näin vähän vanhempana ei oikeastaan enää jaksisi edes innostaa coneissa sellainen ulkonahengeilu yms.. Itselläni on aina ollut tärkeintä se, että cossattava hahmo/sarja on rakas. Vaikka nyt on jo muitakin samanveroisia fandomeja niin pidän yhä hetaliasta ja olenkin löytänyt hyvän kiertotien cossata vielä tästä sarjasta. Olen viime aikoina tehnyt hetalia pukuja, jotka ovat jotain muuta kuin ne perus armeijaunivormut. Viimeisimpänä olen cossannut matador!Espanjaa ja 2p!Preussia. Tämän olen havainnut oikeinkin toimivaksi systeemiksi, saan yhä fanittaa suosikkihahmojani, mutta muut kuin hetalistit eivät välttämättä edes tajua mistä sarjasta cossaan, lisäksi on pienempi riski törmätä conissa toiseen täysin saman puvun tehneeseen cossaajaan.

Olen myös cossannut näitä tuntemattomiakin hahmoja, olen esimerkiksi cossannut jo kahdesti minulle kaikkein rakkaimmasta sarjasta, Le Chevalier D'eonista. Onhan se toisaalta tylsää, että näkee paljon vaivaa pukuun ja kukaan ei tunnistakkaan tai pyydä yhtään kuvaa tai kommentoi mitenkään. Mutta kun jokin sarja on niin rakas niin se jää sivuseikaksi, itseasiassa nytkin on uusia cosseja suunnitteilla kyseisestä sarjasta, sekä toisesta tuntemattomasta helmestä, animesta nimeltä Gankutsuou.

Ups, eksyin taas aiheen vierelle. No kuitenkin, yhteenvetona, kummassakaan,massacossissa tai harvinaisissa hahmoissa, ei ole mitään vikaa, enkä pitäisi kumpaakaan esteenä cossata lempihahmojani. Vastaan kuitenkin, että mielummin ehkä kääntyisin sen harvinaisen hahmon puoleen. Ihan vain koska yksi suurimpia pelkojani on, että conissa on muita jotka ovat tehneet täysin saman puvun. Silloin iskee aina alemmuuskompleksi ja oma puku alkaa tuntua turhalta, vaikka eihän se näin ole. Neuroottisuuteni takia kuitenkin ottaisin varman päälle tällaisessa hahmovalinnassa ja cossisin sitten keskenäni sitä hahmoa, josta muut eivät ole kuulleetkaan. (Anteeksi kun vastasin simppeliin kysymykseen näin pitkästi.)


4. Mikä on suurin haaveesi cosplayn saralla -- onko se kisan voitto, lempihahmon cossaaminen vai jokin muu?
Lempihahahmojani olen saanut jo cossailla ja aion cossailla tulevaisuudessakin ja kisan voitto toki kuulostaa hienolta, mutta sinne on vielä matkaa, että osaan tai edes jaksan alkaa sellaista pukua väsäämään, jolla voitto voisi tulla vastaan. Ei minulla nyt mitään varsinaisia tavoitteita ole, mutta jos jotain pitäisi tehän heittää niin yksi asia mitä olen toivonut niin olen aina tykännyt olla cosplay-ryhmissä mukana, vaikka omalla kohdalla se onkin harvinaista herkkua. Niinpä haaveeni voisi olla vaikkapa, että pääsisin mukaan johonkin ryhmään joka olisi joku suosikkisarjoistani ja sitten olisi kivaa osallistua ryhmäkisaan. Voitto ei ole siinä se juttu vaan olisi kivaa keksiä joku esitys ja tutustua paremmin tovericossareihin siinä matkan varrella.


5. Puvunteon inhottavin vaihe, jonka pariin joudut kuitenkin palaamaan tämän tästä?
Kaikkein inhottavinta on se kun leikkaat jotain kangasta, etkä ole tehnyt protoa, joten pelkäät että menee peruuttamattomasti pieleen ja joudut ostamaan uudet kankaat... Myös proppien tekeminen saa minut usein hulluuden partaalle, olen tosi huono siinä hommassa ja aina tuntuu, että olen ryhtynyt johonkin mihin ei olisi pitänyt.


6. Oletko cossannut omia hahmojasi? Jos olet, miksi näin ja miltä se tuntui? Jos et, miksi ei?
En ole vielä, mutta aion kyllä vielä cossata, se on ollut jo kauan suunnitelmissa. Ropettaminen on ihan päivittäinen harrastus ja olen jo ehtinyt kiintyä moneenkin OC-hahmoon. Suurin este on ollut se, etten halua cossata omia hahmojani missään vain animeen ja mangaan keskittyvissä tapahtumissa, kuten Desuconissa tai Animeconissa. Ensi Traconissa kuitenkin on tarkoitus vihdoin ja viimein toteuttaa tämä jo pitkään mielessä ollut suunnitelma. Suunnitelmissa olisi cossata siellä Jeanne Robespierreä, omaa hahmoani minun ja Hakkiksen historiaropesta, joka sijouttuu Ranskan vallankumouksen aikaan. Täytyy sanoa, että oman hahmon cossaaminen jännittää, mutta olen jo odottanut niin kauan sopivaa tilaisuutta, että kyllä ensisyksynä viimeistään olisi tämän cossin aika.

7. Onko sinulla lempitapahtumaa? Jos on, mikä se on ja miksi?
Hmm, no ei nyt varsinaisesti. Desuconit ovat jees, siellä on hyvät tilat ja usein kiinnostavimmat ohjelmat. Mutta Traconeista pidän sen takia, että syksy on hyvää aikaa coneille. Monet puvut on kesän helteissä liian kuumia, mutta Frostin pakkaset on sitten taas oma ongelmansa. Lisäksi on kivaa, että on vielä joku asia mitä odottaa, kun kesä on ohi ja kouluun palattu.


8. Onko jotain mikä kaihertaa mieltäsi Suomen cosplayskenessä?
Monikin asia harmittaa aina välillä tässä harrastuksessa, mutta keskityn nyt vain näihin Suomen ongelmiin, enkä yleisesti ulkonäköpaineisiin, yms.. Suomessa harmittaa se, että täällä on kuitenkin sen verran pienet piirit, että sana kiertää nopeasti sekä hyvässä että pahassa, ja ehkä senkin takia joutuu olemaan hiukan varpaillaan. Vaikka onhan tämä ongelma muuallakinn, ainahan noissa 4chaneissa ja muissa etsitään uusia dissattavia. Mutta täällä riittää, että sanakiertää ja voi helposti pelkkien kuulopuheiden kautta saada huonon maineen.

Toinen mikä harmittaa, että monille on jo kehkeytynyt ympärille piirit ja aina cossataan samojen tyyppien kanssa, eikä uskalleta tutustua uusiin ihmisiin. Tai siis, kyllä itsekin pidän siitä, että saan cossata kavereideni kanssa, enkä nyt tarkoita että siinä olisi mitään väärää. Mutta usein on niin, että kaverien kesken sovitaan joku ryhmä ja ollaan conissa vaan siinä porukassa, eikä koskaan saada edes tietää, että muitakin olisi voinut kiinnostaa ja ryhmästä jää turhaan puuttumaan hahmoja ja kiinnostuneita cossaajia jää turhaan ulkopuolelle. Olen itsekin sellainen, etten uskalla kysellä ketään mukaan cossisuunnitelmiini, vaikka haluaisinkin. Mutta itseä on monesti harmittanut, kun näkee joitain puolituttuja pitässä cossiryhmää jostain sarjasta josta itsekin pitää, eikä ole koko ryhmästä kuullut ennen conia, koska kaikki on sovittu vain joidenkin lähekkäin asuvien kaverusten kesken. Itse kun en lähiseuduilta edes tunne montaa cossaajaa niin ryhmiin mukaan pääseminen on vaikeaa ja tuollaisten tilaisuuksien meneminen sivusuun harmittaa entisestään. Mutta kai se vaan on se, ettei me suomalaiset osata olla ulospäinsuuntautuneita. Enhän minäkään osaa, siksi toivoisinkin, että muut olisivat rohkeita minunkin puolesta. Ehkä meidän pitäisi kaikkien vaan rohkaistua, ollaanhan me sentään lopulta vain iso porukka nörttejä hassuissa puvuissa, ei siinä voi enää paljoa menettää.


9. Listaa kolme lempipukuasi.
Ääh, vaikeaa! Ehkä onnistuneimpana pukunani pidän Tettereä (Sound Horizon, Märchen), jonka tein viime syksynä Traconiin. Puku oli ihan jees, mutta suurin ilonaihe oli onnistuneet propit, miekka ja huotra. Propit tuottaa aina pään vaivaa, joten olen yhä iloinen että kerrankin jäi muistoksi pari kuvaa, joissa propit on kunnossa! Sitten muita nyt en osaa järjestyksessä sanoa, mutta aikaisemmin jossain kohtaa mainittu matador!Espanja oli ensimmäinen vähän haasteellisempi pukuni ja se onnistui silloin odotettua paremmin. Siitä taitaa olla jo ainakin pari vuotta, en edes muista mihin sen alunperin tein, mutta siitä on jäänyt ihan hyvät mielikuvat, en sitten tiedä kultaako aika muistot. Kolmatta pukua en varmaan osaa sanoa. Voisin nyt vaikka heittää tähän Nagin (Kannagi), koska se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta hauska puku. Puvun osat eivät yksinään näyttäneet oikein miltään, mutta ilahduin lopputuloksesta kun viimein coniaamuna sain koko puvun päälleni ja huomasin, että hahmonäköisyys onkin aika hyvä, vaikka olin hermoillut mm. pituuttani. Se oli myös niitä harvoja pukuja, jotka eivät olleet kurjia päällä. Vaikka jouduin bindaamaan, en onneksi kuitenkaan niin tiukasti kuin mieshahmoihin.

10. Mitä arvelet, pukeudutko hassuihin asuihin vielä päälle
kolmekymppisenäkin?
Voi olla, tässä elämäntilanteessa cosplay on yksi ykkösharrastuksista, joten ainakin nyt tuntuu vaikealta kuvitella, että tämä harrastus vielä reilussa kymmenessäkään vuodessa kokonaan unohtuisi.

11. Lempiperuukkisi ja miksi?
Ei minulla varmaan mitään erityista suosikkia ole, en ole koskaan ostanut peruukkua vain koska olen tykännyt siitä ja halunnut käyttää sitä vaikka kaupungilla käydessä. Kaikki peruukkini on cosseihin ostettuja. Olen tylsä ja sanon nyt vaikka lyhyen harmaan peruukkini lemppariksi (käytetty Black Lagoonin Hanselissa ja Hetalian 2p!Preussissa), koska se on mukavin käyttää ja se on kestänyt aikaa hyväkuntoisena. Lisäksi pitkät peruukit on aina takussa ja tiellä.
(P.S. Tykkään valkoisista/harmaista peruukeista ja valkohiuksiset hahmot iskee aina ensimmäisenä silmään joka sarjassa.)

Meinasin laittaa tähän kuvia niistä kolmesta cossista jotka mainitsin kysymyksessä nro 9, mutta muista puvuista on jo kuvia blogissani ja Espanja cossistani löysin vain yhden kuvan ja se oli liian derp julkaistavasti, joten tässä jotain tilalle.

11 kysymystä seuraaville

　
1. Mikä oli ensimmäinen cossisi ja millä mielin sitä muistelet?
2. Hieno puku vai rakas hahmo, kumman perusteella valitset cossisi?
3. Jos ei tarvitsisi miettiä taitoja, rahaa, omia fyysisiä ominaisuuksiasi tai muita maallisia ongelmia niin minkä cossin haluaisit toteuttaa?
4. Cossaatko muuten kuin coneissa (esim. photoshootit, miitit, vappu/halloween)?
5. Oletko käynyt coneissa ilman cossia? Jos olet niin millaista se oli cossissa conittamiseen verrattuna?
6. Mitkä ovat vahvuuksiasi cosplayn saralla? Ei saa olla vaatimaton, keksi ainakin kolme asiaa!
7. Mikä on ollut paras yksittäinen conisi ja miksi?
8. Tuleeko ennen conia aina kiire cossin kanssa?
9. Hävettääkö sinua kertoa ''normaaleille ihmisille'' cosplay-harrastuksestasi?
10. Mikä on cosplayn huonoin puoli harrastuksena?
11. Kerro mikä on lempicossisi tai jokin yksittäinen onnistunen puvun osa?

 
Tagattavat

Kaikki jotka päätyivät lukemaan tämän! En keksi ihan 11 ihmistä tagattaviksi, mutta laitan nyt pari, joiden vastaukset kiinnostaisivat minua. Tiedän osasta, että he ovat jo tähän haasteeseen vastanneet, mutta listaan heidät nyt kuitenkin jos tahtovat tai jaksavat vielä uusiin kysymyksiin vastailla. Ostasta en tiedä onko heillä muuta blogia kuin tumblrit, mutta laittelen nyt sellaisetkin henkilöt tänne.
Eli; Hakkis, Zetsu, Paha sotaherra, Aviala, Murkki, Haikara ja Gwendoly

Frostbiten jälkimainingit, parempi liian myöhään kuin ei koskaan(?)

On tässä vähän bloggailu unohtunut, hups. Mutta jospa nyt viimein saisin jotain Frostista kirjoitettua, kun edes cossien etenemisestä kertova päivitys ei koskaan tullut valmiiksi asti. Onhan tuosta conistakin näköjään kulunut kohta jo kuukausi, mutta katsotaan mitä tulee vielä mieleen.

Frostiin tein kaksi cossia, toinen oli 2p Preussi (Dark Fem!Preussi) Hetaliasta ja toinen Maria uudesta animesta Shin Sekai Yorista. Aiemmin mainittu oli jo pitkään ollut cosplay-toivelistallani, mutta armorien takia en ollut aiemmin uskaltanut tarttua tuumasta toimeen. Olen melko kokematon proppien kanssa, olen kyhäillyt korkeintaan pieniä koristeta askartelumassasta ja tehnyt pari miekkaa, joiden taso on sitä luokkaa, ettei saa tulla tarkastelemaan liian läheltä, köh köh. Armoreita en ole koskaan tehnyt ja minulla jää muutenkin aina kaikki ''oikeaoppiset'' proppien rakentelemiset ymmärrykseni ulkopuolelle. Hakkis kuitenkin oli jo aiemmin päättänyt cossata Fem!Itävaltaa. Tuskailin pitkään minkä hetalia cossin tekisin hänelle pariksi ja lopulta (pienen painostuksen alaisena) päätin antaa mennä ja toteuttaa cossihaaveeni.



Ensimmäinen suhtautumiseni 2p Preussin cossaamiseen

Armorit vaivasivat eniten ja aloitinkin pohjustustyön cossia varten etsimällä armor-tutoriaaleja. Seuraava ongelma oli, että puvussa oli vain napapaita, jos sitä nyt voi edes siksi kutsua (prosessivaiheessa tämä ''vaatekappale'' sai nimekseen tissilärpäke). En ole muutenkaan kovin sinut vartaloni kanssa ja nyt pitäisi näyttää kaikelle kansalle juuri se kohta vartalosta, jota eniten hermoilen. Cossin valitessani päätinkin alkaa kuntokuurille, jättää herkut ja tehdä iltaisin vähintään puolituntia vatsalihaksia, punnerruksia, yms. Tätä sujuikin yllättävän hyvin n. viikon verran jos nyt sitäkään. Sen jälkeen se jäi niin ja näin ja lopulta unohtui kokonaan. Armorienkin kanssa vain iski tuska, kun kaikissa hienoissa tutoriaaleissa oli materiaaleja, joita en löytänyt mistään tai ne olivat liian kalliita tai niiden käsittelyyn olisi tarvinnut työkaluja mitä minulla ei ollut, yms.. Niinpä sekin meni lopulta omaksi säheltämiseksi, ostin anttilan alennuksesta jumppapatjan, eurokankaalta halpaa keinonahkaa ja koululta pronssista akryyliväriä, ja aloin väkertää.

Molemmat Fem!Preussit on kivoja, mutta 2p -versio on niin cool!

Yllättävän hyvin sain kuin sainkin avuttoman näköisen väkertämisen tuloksena kaikki kappaleet armoreja varten valmiiksi, mutta vasta siinä vaiheessa tajusin, että kiinnitystäkin olisi voinut miettiä jossain vaiheessa. Ensimmäinen idea oli kuminauha, harmi vaan ettei se pysynyt liimalla tai niiteillä ja jumppapatja oli niin paksua, että ompeleminenkaan ei onnistunut. Sitten koko asian miettiminen jäi vähän viime tippaan ja lopulta Hakkis vain ompeli mutamilla käsinpistoilla armorit suoraan minun päälle bussimatkalla Lahteen. Samalla sain huomata etten voinut armorien kanssa taittaa käsiä ja käveleminenkin oli vähän niin ja näin. Muistin taas miksi pukua kannattaisi sovittaa ennen conia, mutta no... Onneksi selvittiin elossa tukalasta puvusta huolimatta, ei edes ollut niin kylmä kuin pelkäsin. Lisäksi napapaita aka tissilärpäke herätti muutenkin vähemmän huolta kuin oli odotettu, kukaan ei sanonut läskiksi tai itkenyt verta minut nähdessään. (Tai sitten en vaan huomannut.) Ainoa harmi vaan oli, että pronssimaali lähti irtoamaan varsinkin kengistä, mutta se on suht pientä joidenkin kokemieni cossikatastrofien rinnalla. Joo, osaan varautua aina ja näin...




Kuvaajana ollut Kyuu Eturautti

Toinen cossini, Maria, oli vähän pikainen veto. Hakkis auttoi kaavoituksessa kun kiireilin omien armorieni kanssa, joten en joutunut tekemään mitään vaikeaa puvun suhteen. Haluttiin toiset puvut Frostiin lähinnä koska pelättiin Hetalia dissausta ja piti olla joku suunnitelma B tämän uhan varalta. Onneksi en kuullut mitään marmatusta ainakaan meidän suuntaan, mutta toinen puku oli silti kiva sunnuntaiksi, sai liikutella käsiä jne., se oli ihan positiivistä! *Peukkua* Shin Sekai on uusi sarja, eikä ole vielä loppunut, joten en osaa vielä mitään hienoa analyysia antaa, mutta kannattaa katsoa. Omaperäinen sarja, animaatio on nättiä ja hahmot on kivoja. Koulupuvut oli aika huolettomat tehdä, varsinkin kun ne on samanlaiset Marialla ja Sakilla (jota Hakkis siis cossasi), joten tehtiin pukuja välillä vähän ristiinrastiin Hakkiksen kanssa ja saatiin puvut melko nopeasti hoidettua.


Kerrankin sain cossata nättiä tyttöä!



Ehkä raskauttavin syy cossien valintaan

Kuvaajana oli Pahasotaherra

Paikanpäällä oli hauskaa, vaikka lauantai menikin vähän tukalissa olotiloissa cossin osalta. Saatiin hyvää seuraa ja illalla omppuhotellissakin vielä naurettiin. Koska ollaan niin huonoja ikinä menemään ohjelmiin niin ei nytkään käyty monessa ohjelmassa, mutta mm. SAO-luento, cosplay-kisa ja Cosplay Bootcampin (joka on muten Jyväskylässä!) esittely käytiin katsomassa. Kaikki ohjelmat missä käytiin oli ihan nappeja. Myyntipöydiltäkin tarttui kaikea kivaa mukaan, vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Frostille siis peukkua, coni oli onnistunut ja sattui juuri sopivaan rakoon. Henk.koht. elämässä oli ollut kaikkea kurjaa ja Frosti onnistui kyllä piristämään. Kouluhuolet unohtui hetkeksi ja sain myös muuta ajateltavaa sen jälkeen, kun rakas kissani, jonka olin saanut 3-vuotiaana, kuoli viikkoa ennen conia aivan yllättäen. Cossien teko jäi siinä hetkeksi ja välillä kävi jo mielessä etten lähde koko coniin, että turha sinne on mennä itkemään. Mutta onneksi menin, enkä edes itkenyt.




Kiitos seuralle, olitte mahtavia! Kuvaajana oli Emilia Lahtinen

 Hakkiksella alkoi koululla opinnäytteen tekeminen ja minulla alkaa taas työssäoppiminen, joten kiirettä pitää tälläkin kertaa kouluhommienkin puolesta, mutta seuraavaksi ihanan Elisabethin kimppuun, tätä olen jo odotellut. Vaikka peruutuksia on tullut niin meillä on vielä iso Märchen -ryhmä kasassa, enkä malta odottaa Desuconia. Muitakin Sound Horizon cosseja on tiedossa. Kuten olen jo kirjoittanut aiemminkin niin Laylan cossaaminen on pyörinyt mielessä ja cossi varmistui sillä, että Zetsu lupautui cossaamaan Shaytania (ei, en ole unohtanut lupaustasi Zetsu, vaikka toivoisitkin niin)! Tätä tiedossa ehkä kesällä tai Traconissa, saa nähdä, mutta myös näitä pukuja odottelen innolla!

Elisabethin mekko on niin nätti, ei enää kauaa Desuun!

Shaytan ja Layla

Joo, olisikohan tässä kaikki tälläkertaa, ehdin jopa taashehkuttaa Märchen ryhmää, joten oli varmaan. Ehkä yritän kirjoittaa seuraavan kerran vähän pienemmällä aikavälillä uutta juttua... (Ei tässä ollut kuin 5kk välissä!)